Posts by Kristiina Niemi-Kaija

Varhain aloitetut lukuhetket ovat kuin arvokkaita talletuksia lapsen korkeakorkoiselle tilille. Lapsi, jolle on luettu pienestä pitäen, saa tuhdit eväät elämäänsä. Lapsen sanavarasto kasvaa, kun hänelle luetaan erilaisia kirjoja. Siitä on hyötyä myös sosiaalisten suhteiden luomisessa ja opinnoissa pitkälle aikuisuuteen asti.

Lasten lukemaan innostaminen ei ole mitään rakettitiedettä: riittää, että aikuinen hankkii kirjastosta tai kirjakaupasta lapsen kehitystasoon ja kiinnostuksen kohteisiin sopivia lastenkirjoja, joita luetaan ilman hoppua rennosti lähekkäin.

Sadut tukevat lapsen tunnekasvatusta

Ääneenlukuhetkissä sekä aikuinen että lapsi nauttivat tasaveroisesti turvallisuuden tunteesta ja hellyydestä. Sadut ja arkisemmatkin seikkailut tukevat myös lapsen tunnekasvatusta, kun hän pääsee ääneen luettujen kirjojen avulla myötäelämään erilaisia tunteita ja tilanteita.

Vaikka pieni vauva ei vielä ymmärrä sanojen merkitystä, hän hyötyy kaikesta arkisesta höpöttelystä ja rytmisen puheen poljennosta. Pienen lorun ja katselukirjan kokoisia hetkiä mahtuu aivan pienenkin vauvan ja taaperon arkeen monta päivässä! Päivittäiset vauvan hoitotoimet sujuvat kuin huomaamatta, kun niihin yhdistää sopivan lorun. Toiminnalliset leikkilorut opettavat lasta hahmottamaan kehoaan ja sen toimintoja sekä vahvistavat samalla lapsen ja vanhemman tunnesidettä ja vuorovaikutusta.

Leikki-ikäinen malttaa jo istua paikallaan ja keskittyä kuuntelemaan enemmän tekstiä sisältäviä kuvakirjoja, satuja ja tarinoita. Riimirunot ja toiminnalliset leikkilorut rohkaisevat vielä kouluikäistäkin leikittelemään kielellä ja sen monilla mahdollisuuksilla.

Lukuhetki rentouttaa lasta

Kirjan lukemisen tai tarinan kerronnan jälkeen on hyvä varata myös kiireetöntä aikaa yhteiselle keskustelulle. Usein lukuhetki rentouttaa lasta ja hän voi innostua pohtimaan luetun tarinan pohjalta hyvinkin syvällisiä asioita.

Lapsiperheiden arki on usein hektistä: vanhempien työpäivät ovat pitkiä ja monet lasten harrastukset vaativat kuljettamista ja läsnäoloa. Yhteiset lukuhetket eivät ole sidottuja suorituspaikkaan eikä niihin tarvita kalliita erityisvarusteita.

On tärkeää, että vanhemmat ja muut lapsen lähellä olevat aikuiset osoittavat itsekin nauttivansa lukuhetkistä. Lapsen kannalta on olennaista myös se, että aikuinen arvostaa tämän lukumieltymyksiä. Usein lapsi haluaa kuunnella samaa kirjaa kerta toisensa jälkeen. Tuttuus luo lapselle turvallisuutta. Joskus kirjan tarina voi olla lapsen mielestä niin monisyinen, että se vaatii useamman kuuntelukerran.

Lukemaan oppiminen juhlan arvoinen taito

Esikoululainen kiinnostuu yleensä luontaisesti kirjaimista ja kielestä. Vanhempien tehtävänä on tunnistaa kieleen ja lukemiseen liittyvät herkkyyskaudet sekä tukea ja kannustaa lasta uusien taitojen haltuun ottamisessa.

Lukemaan oppiminen on juhlan arvoinen taito. Lukutaitoa ei kuitenkaan opita käden käänteessä: sujuva lukutaito edellyttää paljon toistoa ja harjoitusta. Lukutaidossa on monta eri tasoa, ja aikuisen vastuulla  on tunnistaa ja sanallistaa lapsen taidon edistymistä. Olisi hyvä tarjota aina kulloiseenkin vaiheeseen sopivaa luettavaa, joka saa lapsessa aikaan onnistumisen tunteen.

Jo verraten sujuvastikin lukeva lapsi hyötyy vielä pitkään ääneen lukemisesta. Monet paksut romaanit voivat olla hänelle vielä liian haastavia, joten aikuisen ääneen lukemina hän niistä saa parhaimman nautinnon.  Välillä voidaan myös vaihtaa lukijaa: lapsi lukee ensin ja sitten kun hän väsähtää, aikuinen jatkaa eteenpäin.

Lapsen kirjallisuuskasvatus on ensisijaisesti kotien tehtävä, mutta tukea, apua ja tietoa löytyy myös neuvolasta, päiväkodista, koulusta ja kirjastosta. Lapsen lukemisen tukemiseen kannattaa kutsua myös muita aikuisia myös perhepiiristä: isommat sisarukset voivat lukea pienemmilleen, isovanhemmilla on aikaa lukea tai kertoa tarinoita vaikkapa omasta lapsuudestaan ja kummit, perheystävät ja naapurit ovat varmasti mieluusti mukana yhteisissä lukutalkoissa.

Lisää tietoa lasten kirjallisuuskasvatuksesta, hyvistä lastenkirjoista sekä perhelukemisen iloista ja hyödyistä:

Lukukeskus: Lue lapselle-  ja Lukulahja lapselle -hanke https://lukukeskus.fi/11041/
Lastenkirjainstituutti https://lastenkirjainstituutti.fi 
Onnimanni-lehti https://lastenkirjainstituutti.fi/onnimanni-lehti/etsi-onnimannista
Lastenkirjahylly-blogi http://lastenkirjahylly.blogspot.com
Päivi Heikkilä-Halttunen: Lue lapselle! Opas lasten kirjallisuuskasvatukseen, Atena 2015, 3. uudistettu painos 2018

Ensin oltiin huolissaan siitä, miten harvoin nykynuori tarttuu kirjaan. Sitten huomattiin, että eiväthän aikuisetkaan enää lue – kuuntelevat korkeintaan äänikirjoja. Tästä päästiin lukemista mallintavien aikuisten puuttumiseen ja sen merkitykseen lapsen lukijuudelle. Näkevätkö lapset ympärillään aikuisia, jotka avaavat kirjan tai lehden? Havaitsevatko he aikuisen selaamassa tietotekstiä ja etsimässä tärkeää yksityiskohtaa? Onko lapsen ympärillä ääneen tekstille nauravia aikuisia tai tarinan maailmaan uppoutuvia isovanhempia?

Kyllä me aikuiset edelleen kulutamme tekstejä: selaamme blogeja, luemme e-kirjoja, päivitämme uutiset nettilehdestä ja kommentoimme keskustelupalstalla. Aikuisten ja nuorten teksteillä tekeminen jää vain monesti piiloon kännykän, tabletin tai tietokoneen taakse. Lukemisesta on tullut yhä enemmän intiimi tapahtuma ulospäin, vaikka verkon kautta avautuisikin lukijalle valtava kanssalukijoiden verkosto. Lukemisesta on tullut yhä enemmän näkymätön tapahtuma – myös lapselle.

Aikuisen kannattaa tehdä omaa lukemistaan näkyväksi lapselle

Lapset oppivat asioita ja taitoja jäljittelemällä ja ympäristön tekemiseen sosiaalistumalla. He tarvitsevat kirjaan kiinnostumiseen ja lukuinnon kasvattamiseen sekä lukevien kavereiden että lukevien aikuisten malleja. Yhtä hyvin vanhempien, isovanhempien ja sisarusten kuin varhaiskasvatuksen ammattilaisten ja opettajien kannattaa tehdä lapsille lukijuuttaan näkyväksi. Vanhempien kannattaa uppoutua vapaa-aikana aina silloin tällöin näkyvästi elämäkertaan ja käydä kirjastossa tarkistamassa uutuudet muksu mukana. Isovanhempien kannattaa jättää lehtiä näkysälle ja sisarusten pyytää nuorimmaista tuomaan lempikirjansa tai akkarinsa luettavaksi. Opettajan ja hoitajan kannattaa kertoa tarinasta, jota parhaillaan lukee, ja mieleenjääviä yksityiskohtia lempikirjailijoistaan. Tällä tavoin lapsi kiinnostuu kirjoihin sisältyvistä salaisuuksista ja samalla syntyy halu selvittää kirjoitetun kielen koodisto. Aikuisen kannattaa muistaa, että lapsi kasvaa kieleen ja kielelle. Jokaisella lapsella on herkkyyskautensa, joten kirjaa ja lukemista kannattaa pitää koko ajan esillä – eikä vain puheessa vaan myös teoissa.

Luodaan myönteinen lukemiseen kannustava ilmapiiri

Kirjojen tarinat synnyttävät mielikuvia, joihin liittyy vahvasti tunne. Paras kannustin lapsen lukijuudelle onkin myönteinen lukemiseen liittyvä ilmapiiri ja lukemaan kannustava yhteisö ympärillä. Myös lukupaikalla on väliä. Turvallinen oma sopukka lukupehmoineen on toisinaan paras lukupaikka. Joskus taas kaverien kanssa poimitut kirjamaistiaiset ja suosituslaput kirjan välissä toimivat lukemisen ruokkimisessa.

Haastakaa aikuiset toisianne kirjan ääreen ja mallintakaa lukijuutta lapsille. Kootkaa päiväkoteihin iltasatukirjahyllyjä, joiden kautta kirjat kiertävät kodista toiseen ja lapset alkavat suositella kirjoja luettavaksi. Jatkakaa lapsen kanssa luettuja tarinoita draaman, maalaamisen, kehon äänien, musisoinnin ja oman kuvaamisen parissa. Keskustelkaa luetusta ja pohtikaa ääneen juonta, hahmoja ja tapahtumapaikkoja. Antakaa mielikuvituksen lentää. Tukiessanne lapsen lukijuutta annatte hänelle erinomaisen aineettoman perinnön. Sen avulla hän ratkaisee ongelmia, jäsentää kokemuksiaan ja tunteitaan ja etsii toimivaa vuorovaikutusta eri tilanteissa. Siinäpä meille jokaiselle elämän eväitä – tartutaan siis kirjaan!

Tällä viikolla lastenpsykiatri, nuorisolääkäri, tietokirjailija Raisa Cacciatoren piti rohkaisevan luennon Tartu tarinaan -hankkeen ja Ikääntyvien yliopiston tilaisuudessa. Saimme vinkkejä siitä, kuinka pärjätä lapsen kanssa erilaisten tunteiden ja kokemusten aallokossa.

Pysy vain aikuisena! Raisa aloitti luennon kysymällä osallistujilta, mitä tällä oikeasti tarkoitetaan?  Emme saa päähämme automaattisesti tiedostoa, joka kertoo, mitä aikuisena oleminen on. Pikemminkin vanhemmuus yllättää tunnekylläisyydellään. Se nostattaa pintaan riittämättömyyttä, pettymystä ja kyllästymistäkin. Pelkona on, että teen jotain väärin tämän ainutlaatuisen ihmisen kanssa. Raisa kannusti verkostoa, vanhempia, isovanhempia sekä ”varavanhempia”, jakamaan vastuuta yhdessä. Lapsen itsetunto kasvaa siitä, että hän on tärkeä muille ihmisille.

”Kaikki lapset tarvitsevat arvostusta. Ne lapset, jotka kuulevat aina EI, tarvitsevat sitä vielä enemmän”

Raisa johdatti myös pohtimaan, kuinka selviämme erityisesti haastavista tilanteista, joissa lapsi ei ole parhaimmillaan. Silloin kun lapsi hermostuu, hänellä on mielessään jotain tärkeää, jota hän ei pysty sanottamaan. Aikuinen voi pyrkiä näkemään lapsen kiukun taakse sekä antamaan lapsen tunteille nimen: ”Niin, sinuako kiukuttaa, koska…?”. Raisa kuvasi tätä lapsen taajuudelle asettumisena: pysähdy, katso lasta ihaillen sekä keskity kuuntelemaan, mitä hän todella haluaa sanoa. Samalla on hyvä muistaa, minkälainen lapsi on parhaimmillaan; lämmin ystävä, rohkea seikkailija, vahva, kestävä sielu.  Näitä puolia vahvistetaan kiittämällä.

Lapsen ei tarvitse muuttua tullakseen hyväksytyksi.  Aikuinen voi kuitenkin vetää toiminalle rajat ja kertoa sen jälkeen, mitä lapsi saa tehdä.  Lapsi pääsee tunneaallon yli, kun  huomio kiinnitetään johonkin muuhun tekemiseen, joka ei ole tuhoavaa. Tunteita myös tulee ja menee, sekä lapsella että aikuisella. Raisa kysyikin armollisesti ja leikkisästi: ”Vai onko joku, jolle on jäänyt joku mieletön tunnekuohu päälle ikuisesti?”

”Lukeminen on tapa huomata ja antaa aikaa lapselle”

Lopuksi Raisa Cacciatoren lähettämät terveiset Tartu tarinaan -hankkeen blogin seuraajille siitä, kuinka yhdessä lukiessa lapsi kokee aikuisen turvaa ja läsnäoloa:

Lukeminen on tapa huomata ja antaa aikaa lapselle. Se on yhteistä tekemistä joka on kummallekin kiehtovaa. Jos kirja valitaan lapsen mieltymyksen mukaan, voi aikuinen tutustua lapsen kiinnostuksen kohteisiin. Samalla lapsi tutustuu aikuisen tapaan olla ja kertoa tarinaa. Erityisesti tunteisiin eläytyminen, äänien matkiminen, jännitystä nostattavat tauot ja äänensävyt avaavat suoran tunneyhteyden aikuisen ja lapsen välille. Jos lisäksi ollaan kosketuksissa, vaikkapa sylikkäin on kokemus entistä voimallisempi. Jaetut keskittymisen kohteet vahvistavat lapsen itsetuntoa ja sanavarastoa. Yhdessä koetut tunteet vahvistavat ja lujittavat yhteenkuuluvuutta ja kiintymyssuhdetta. Tarinan ohella voi aina myös jutustella omia ajatuksiaan, niin lapsi kuin aikuinen. Näin tulevat syvätkin mietteet ja kysymykset luontevasti esitetyksi ja jaetuksi. Päästään puhumaan kipeistäkin aiheista tarinan siivittämänä. Jaettu ilo moninkertaistuu ja jaettu suru puolittuu. Laaja sanavarasto on yksi tärkeimmistä perinnöistä joita aikuinen voi lapselleen jättää. Kirjojen lukeminen kartuttaa sanavarastoa ja tarjoaa huomattavan edun koulun ja koulutuksen edistämisessä koko elämälle.

Kristiina Niemi-Kaija 13.12.2019