Posts by Suvi Ylönen

Vierailijan kynästä: Miten opetella näkemään mielikuvituksella?

Posted on by Suvi Ylönen

Kun ensimmäinen Harry Potter aikoinaan ilmestyi elokuvana, olivat elokuvantekijät valtavan haasteen edessä. Jotain, minkä miljoonat olivat jo vuosia nähneet mielensä silmin, olisi nyt tuotava ruudulle jonkun toisen vision kautta. Elokuva on aina tekijöidensä visuaalinen näkökulma tarinaan, mikä on toisaalta samaan aikaan sen hienous ja kirous.

Jouduin lopulta pettymään vuonna 2001 Harry Potter ja viisasten kivi -elokuvan ensi-illassa: Hermionen tukka ei ollut yhtä sekainen kuin olin kuvitellut. Voldemort näytti liikaa muovailuvahalta ja Harryn silmät eivät olleet yhtä vihreät kuin ne olivat olleet mielessäni. Miten ne olisivat voineetkaan olla? Oma mielikuvitukseni Tylypahka oli ollut minulle paras mahdollinen, koska se oli sijainnut omassa mielessäni. Olin rakentanut täydellisen, oman näköiseni kuvan tuosta maailmasta ja siksi kenenkään toisen versio ei tulisi olemaan koskaan yhtä hyvä. Rakastan elokuvia yli kaiken, mutta kirjat ovat siitä huolimatta antaneet elämääni enemmän.

Kirjoista olen oppinut, että kun emme voi nähdä silmillämme, on meidän opeteltava näkemään mielellämme.

Mieleemme rakentuvilla maailmoilla on ominaisuuksia, joihin todellisuuden reaaliteetit eivät pure. Voimme lentää pilvien korkeudella vain käsiämme käyttäen, sukeltaa Atlantin syvyyksiin pelkän leludelfiinin kanssa ja opetella marakattien puhetta lelupuhelimen kautta. Kirjojen maailmassa huomaamme mielikuvituksemme rajojen siirtyvän jatkuvasti kauemmas horisonttiin. Samalla kun tuo raja siirtyy, huomaamme olevamme kykenevämpiä myös oikeassa elämässä. Saatamme löytää rohkeutta kohdata tosimaailman haasteet paremmin.

Minäkin käytin tätä salaista supervoimaa apunani jo pian lukemaan opittuani. Kirjojen maailmaan minut veti kiusatuksi tuleminen – tunne siitä, että en ollut tosimaailmassa hyväksytty sellaisena kuin olin. Lohtu ja turva löytyi noina vuosina tarinoiden maailmasta, missä minua ei voitu vahingoittaa. Samaistuin erityisen paljon Roald Dahlin Matildaan, pienenpieneen lukemista harrastavaan tyttöön, joka älykkyydellään lopulta voitti häntä sortavat, ilkeät ihmiset. Seikkailujeni kuvitteellisessa maailmassa opin rohkeutta. Lopulta rakensin siellä itsestäni version, joka vuosien päästä osasi jättää kiusaajat taakseen ja alkoi loistaa omaa valoaan.

Alitajunnan voima

Ihmisen alitajunta on uskomaton työkone, joka prosessoi asioita jopa silloin, kun kehomme on paikallaan. Alitajuntamme käsittelyteho on niin hämmästyttävä, että tietoinen mielemme voi vain pyristellä perässä. Onkin huvittavaa, kuinka harvoin tietoinen mieli tajuaa, kuinka voimakas tiedostamaton puoli sillä on. Nykysivistys uskoi hyvin pitkään Platonin määritelmään: ”Ihminen on rationaalinen eläin”. Vasta viimeisinä vuosisatoina olemme ymmärtäneet, että todellisuudessa ihmisen erottaa kaikista muista elävistä olennoista kyky tasapainotella tietoisen ja tiedostamattoman mielen välillä.

Omassa työssäni pelisuunnittelijana alitajunta on ainainen apulaiseni ja uskotuin työkoneeni. Tarinoita nimittäin on mielestäni mahdoton rakentaa ilman maailman muita tarinoita. Kaikki jo ala-asteella lukemani Asterixin seikkailut, Isot Kiltit Jätit, Annan oppivuodet, Baby Sitters Clubit ja Muumilaakson tarinat ovat pysyvä osa alitajuntaani. Kun tarve tulee, tärkeät osat niistä näyttävät tietä luodessa uusia tarinoita. Kaikki koskaan lukemani tarinat ovat muodostuneet mieleeni verkostoksi, joukoksi pieniä rakennuspalikoita, jotka tarjoavat parhaimmistonsa käyttööni silloin kun sitä tarvitsen. Tuon verkoston avulla tiedän, millainen hahmo on mielenkiintoinen, rakenne yllättävä, juoni kiehtova, ja ennen kaikkea, mistä hyvät tarinat koostuvat. Kokoelmani laajudesta saan kiittää erityisesti vuosikymmenien mittaista rakkautta lukemista kohtaan.

Kipinä tarvitsee aina leimahtaakseen sytyttäjän. Tässä kohtaa meillä aikuisilla onkin erityinen tehtävä, sillä kun asetamme omalla kiinnostuksella esimerkin, saatamme olla lukemisen kipinän aiheuttaja lapsen mielessä. Intohimoni kirjoja kohtaan ei olisi koskaan syttynyt yhtä palavasti, ellei minulle olisi luettu pienenä. Erityinen kiitos tästä kuuluu siskolleni, joka 17 vuotta vanhempana oli suurin idolini. Kun käperryimme hänen kotonansa käydessään säkkituolille ja avasimme yhdessä Lucky Luken, olin parhaassa paikassa. Kun tärkeä aikuinen ottaa yhdessä kirjan esille lapsen kanssa, antaa hän oman aikansa lisäksi mahdollisuuden lähteä yhteiselle ja jännittävälle matkalle sadun ulottuvuuksiin.

Sisäinen motivaatio on aina ulkoista vahvempi. Se, että joku kertoo, mitä meidän olisi hyvä tehdä, ei ole verrattavissa oman tahtomme voimaan. Tahtoisinkin, että lukisit lapsille ennen kaikkea siksi, että rakastat myös itse tarinoita. Saatat jo niin tehdäkin, sillä tietyllä tavalla elämme niiden keskellä. Televisio, elokuvat, lehdet ja internet syytävät maailmamme täyteen mitä erilaisempia kertomuksia. Supersankarielokuvien valmiiksi pureskellut taistelut jättävät kuitenkin kovin vähän tilaa aikuisen omalle mielikuvitukselle. Siksi tarinankerronnan työkalupakissani ”show, but don’t tell” on yksi suosikkejani: jos haluat kertoa tarinassasi jotain, on joskus parempi antaa tarinasta nauttijan täydentää itse aukot.

Pakopelit ja kirjat tarjoavatkin mielestäni nauttijalleen parhaan mahdollisuuden mielikuvituksen harjoittamiseen. Mysteerihuoneiden hienovaraisuus on yksi osasyy sille, että olen viihtynyt alalla jo neljä vuotta. Kannustankin lukemisen lisäksi seuraavalla kerralla päästämään pakohuoneessa mielikuvituksesi vapaaksi. En voi taata, mitä tulet löytämään oman mielesi syvyyksistä, mutta toivottavasti vähintään lisää rakkautta sen ulottuvuuksia kohtaan. Mielemme on viimeinen kartoittamaton alueemme, terra ingognito, jossa edelleen on ja tulee olemaan ainakin tuhat uutta tarinaa ja löydettävää mysteeriä. Yksi keino löytää ne on napata leludelfiinistä kiinni – ja sukeltaa.

Kirjoittaja on Mysteerin perustaja, johtava pelisuunnittelija ja 12-vuotiaana Ähtärin kirjaston Vuoden lukija (2002) – Emmi Kärnä

Taikakeino, jolla arkesi helpottuu

Posted on by Suvi Ylönen

Hei sinä äiti tai isä!

Mitä jos saisit käyttöösi taikakeinoja, joiden avulla lapsesi rauhoittuu, arjen toimet muuttuvat sujuvimmiksi, lapsi mahdollisesti nukkuu hivenen paremmin ja kaiken lisäksi taikakeinot kehittävät lastasi ja auttavat häntä monin tavoin selviämään tulevaisuudessa? Kuulostaako täydeltä huuhaalta vai joltakin, mihin väsyneenä ja kiireisenä saattaisit tarttuakin? Vai ihmetteletkö, miten et ole kuullut tällaisista taikakeinoista ennen? Entä mitä olisit valmis tekemään saadaksesi tällaiset taikakeinot käyttöösi?

Tarinatiimi julkaisee tämän viikon lauantaista lähtien Facebook-sivuillamme vinkkejä, joiden avulla voit ottaa nämä taikakeinot käyttöösi omassa arjessasi! Ensimmäinen vinkki julkaistaan siis huomenna iltapäivällä! Kokoamme taikakeinot, sekä omat että lainatut, myös materiaalipankkimme kevään aikana!

 

Ihanaa Naistenpäivää!
Toivottaa Tarinatiimi

ps. Korvaa sana “taikakeino” sanalla “lukuvinkit”.

 

 

 

 

 

Isä, olisiko tänään hyvä päivä lukea?

Posted on by Suvi Ylönen

Mitä sitä voisi lukea?
Maailmassa on niin paljon kirjoja!
Jos valittu ei sitten kiinnosta,
täytyykö aloittaa toinen kirja ihan alusta?
Entä pitääkö koko kirja lukea
eikö voida katsoa vain kuvia
tai saako edes vähän yli hyppiä ja huijata?
”Voisitko iskä tänään vähän lukea?”
Pyytää pieni nalle kainalossa iltasatua.
Kohta ne juoksee jo pitkin kyliä,
vielä hetki aikaa on tarjota syliä.

On ollut ilo tavata monta isää, joille iltasatu tai muu yhteinen lukuhetki lapsen kanssa on kiinteä osa arkea. Vielä hienompaa on ollut ehkä huomata se, että näissä kohtaamisissa ei olla puhuttu lukemisen hyödyistä, vaan siitä, mitä kaikkea yhteinen lukuhetki antaa isälle! Kuten Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto totesi, hyvän lastenkirjan parissa viihtyvät sekä lapset että vanhemmat ja lukuhetki palkitsee molemmat! Vaikka lapselle lukeminen vaatiikin väsyneenä tai arjen kiireessä tietoisen päätöksen, on lopputulos usein enemmän kuin osiensa summa. Ne isät, jotka lukevat lapsilleen, tekevät sitä siksi, että se on oikeasti kivaa!

Tällä viikolla lukevan miehen mallia Kiedo meidät tarinaan -kampanjassa ovat näyttäneet Antti Niskanen, Eetu Laurikainen, Otto Virkkula, Juuso Vainio, Tuomas Kurttila, Mikko Kalteva ja Henri Halkola lukutuokioilla sekä Taneli Kärmeniemi, Marko Lamminmäki, Jouko Huttunen ja Timo Koivisto kertomalla omasta arjestaan ja tavoistaan lukea. Sen lisäksi, että Tarinatiimi kiittää teitä, haluan välittää teille kiitoksen myös lapsilta: Se, mitä teitte, on ollut hienoa ja merkityksellistä! Olen kuullut useammakin palautteen, kuinka lukutuokioissa on ollut vain yksi huono puoli; ne ovat olleet kuulemma liian lyhyitä! Olemme tehneet kaikista viikoin tuokioista nyt soittolistan YouTubeen, joten sieltä löytyy nyt pari tuntia tarinointia. 

Toivomme kuitenkin, että kampanja olisi herättänyt myös ne isät ja miehet, jotka eivät vielä jostain syystä lue joko omalle tai vaikkapa sukulaislapselle! Vaikeinta on ehkä aloittaa, löytää se hetki tarttua kirjaan ja oma tapansa lukea. Osalle lukeminen on helppoa, vaikkapa omasta lapsuudesta saadun mallin kautta. Mutta kaikille se ei ole ollut sitä, osalle lukeminen vaatii hieman aikaa, vaivaa ja opettelua. Se on kuitenkin mahdollista, juuri Sinä pystyt siihen! Tietäsi helpottaaksemme olemme keränneet tämän viikon esimerkkiä näyttäiden isien vinkkilistan.

Isien vinkkilista lukemiseen

  • Lue sellaista kirjaa, mistä myös itse pidät! Esimerkillä ja omalla innostuksellasi on valtava voima! (Jos et tiedä, mistä kirjasta aloittaisit, katso alta lista miesten suosittelemista kirjoista!)
  • Jo ihan pienelle vauvalle voi lukea! Lue ääneen vaikka sanomalehteä tai Bilteman kuvastoa, kunhan luet!
  • Kirjasta on moneksi! Se sopii hetkiin, jolloin olisi tärkeää rauhoittua (kuten iltaan) tai jolloin täytyisi malttaa hetki odottaa. Kokeile, jos et usko!
  • Tee lukemisesta tapa ja päätä, että vaikka joka ilta luetaan hetki, pienikin, oli mikä oli!
  • Lukeminen johtaa usein mielenkiintoisiin ja oivaltaviin keskusteluihin lapsen kanssa. Jos haluat jakaa tai opettaa lapselle jotakin itsestäsi tärkeää, niin etsi aiheeseen liittyvä lastenkirja!
  • Lukeminen on myös oiva tapa olla lähellä lasta ja se on usein myös lapsille todella tärkeää.
  • Kirjojen avulla voi käsitellä lapsen elämässä tapahtuvia merkittäviä asioita. Oli se sitten mitä tahansa, yleensä aiheeseen kuin aiheeseen löytyy kirja. Kannattaa kysyä kirjastosta (tai googlettaa!)
  • Lukeminen on helppoa, jos itsellä on kokemus siitä, kuinka kivaa oli, kun joku lapsena luki. Jos tämmöistä kokemusta ei ole, niin lukeminen saattaa vaatia vähän opettelua. Se on kuitenkin lapselle niin merkityksellistä, että siihen kannattaa käyttää vähän aikaa ja vaivaa! 
  • Lukeminen on helppo aloittaa vaikka lasten runokirjoista tai kuvakirjoista! Niissä tekstit ovat lyhyitä ja aluksi voi vaikka keskittyä katselemaan pelkästään kuvia.
  • Isän tarjoamalla mallilla on suuri vaikutus lapseen. Jos luet ja näytät esimerkkiä, niin todennäköisesti myös lapsesi innostuu lukemisesta! Ja lukemisella on paljon hyötyjä! Satsaa siis lapsesi tulevaisuuteen.
  • Lukemisen ei tarvitse olla niin vakavaa. Lapsista voi olla hauskaa, jos muutat sanoja tai hassuttelet, ja lapsen tehtävänä on saada sinut kiinni ”huijaamisesta”.
  • Voit ja saat keksiä oman tapasi lukea. 

Osana Kiedo meidät tarinaan -kampanjaa keräsimme miehiltä vinkkejä kirjoista, joita he ovat lukeneet lasten kanssa (ja pitäneet siitä!) Tässä kolmen kärki ja muutama vinkki vielä siihen päälle:

Isien kirjavinkit

  1. Ykköspaikan veivät Mauri Kunnaksen  kirjat! Mauri Kunnaksen kirjoista löytyy paljon katseltavaa ja monenlaisia tarinoita. Herra Hakkaraisen etsiminen jokaiselta aukeamalta kuuluu lukukokemukseen! Valitsemalla lukuhetkeen jonkin kuvakirjan Kunnaksen laajasta tuotannosta, ei valinta voi mennä pieleen!
  2. Kakkospaikan isien kirjavinkkauksessa vei Tatu ja Patu-kirjasarja. Nämä naurattavat usein sekä lasta että isää, mikä ei ole ollenkaan huono asia!
  3. Jos kirjan kannessa lukee Risto Räppääjä, niin yleensä myös tällöin huumori on taattua. Risto Räppääjä -kirjat veivät siis tässä kilpailussa pronssimitalin.
  4. +++ Muita kirjasarjoja, joita erityisesti isät tykkäävät lukea: Siiri-kirjat, Maukka ja Väykkä, Kapteeni Kalsari, Mikko Mallikas, Miina ja Manu sekä Pekka Töpöhäntä.
  5. Vinkki vitonen, seuraavan lapsen kanssa luettavan kirjan voi valita yllä olevasta listasta tai sitten voi vaikka piipahtaa lapsen kanssa kirjastossa ja antaa joko lapsen valita kirjan tai valinnan voi tehdä yhdessä! Tärkeintä on, että lukee, tosin lukuhetki on itselle mielekkäämpi, mieluisampi ja todennäköisemmin toistuva, jos valitsee kirjan, jonka parissa myös itse viihtyy.

Ihanaa isänpäivää kaikille Suomen isille!
toivottaa Tarinatiimi

Isät lukijoina: Lapselle lukeminen palkitsee sekä lapsen että lukijan!

Posted on by Suvi Ylönen

Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto lukee iltaisin saadakseen ajatukset irti työstä. Myös lapsille lukeminen kuuluu jokaiseen päivään.

Kaupunginjohtaja Timo Koivisto, Jyväskylä


Timo Koiviston lapsuudenkodissa lukemista arvostettiin, kotoa löytyi paljon kirjoja ja lapsille luettiin joka ilta. Perheen kolme poikaa opetettiin jo varhain lukemaan ja Timo Koivisto lapsuusmuistoihin kuuluukin, kuinka äidinkielen lehtorina ja lukion rehtorina työskennellyt isä opetti häntä Aapisen avulla. Omat lapsuuden suosikkikirjat olivat S.E. Hintonin seikkailukirjat ja Koivisto muistelee myös sitä, kuinka äiti luki hänelle jännittävää Ruohometsän kansaa. Ensimmäinen luettu aikuisten kirja teki vaikutuksen, kun Koivisto luki Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. – Olin silloin ehkä 8. tai 9. luokalla ja se oli vahva kokemus. Ajattelin, että voiko tämmöisiäkin kirjoja olla olemassa.

Lapsuudenkodin lukuympäristö on siirtynyt myös Timo Koiviston oman perheen käytännöksi. – Luemme joka ilta nuoremmalle pojallemme, joko minä tai vaimoni, hän kertoo, – joskus 10-vuotias poikani lukee meille, mutta joka tapauksessa lukeminen kuuluu jollain tapaa jokaiseen iltaan.

Myös omalta yöpöydältä löytyy aina jokin kirja, tällä hetkellä Tommi Kinnusen Pintti-kirja lähenee loppuaan, sitä ennen Koivisto luki suosikkikirjailijansa Jari Tervon teoksen Aamen. Koivisto kuvaileekin itseään aktiiviseksi lukijaksi ja lukemista toimivaksi tavaksi rentoutua iltaisin ennen nukkumaan menoa. Isänpäivälahjaksi on paketissa odottamassa kirja, ja jos lukeminen meinaa loppua, niin Koivisto vierailee kirjastossa. Sieltä on löytynyt kirjoja myös lapsille luettavaksi.

–Parhaat lastenkirjat ovat sellaisia, jotka ovat itsestäkin mielenkiintoisia. Esimerkiksi Tatu ja Patu -kirjoissa ja Mauri Kunnaksen kirjoissa on huumoria ja oivalluksia, jotka viihdyttävät lukijaakin. Hyviä lastenkirjoja on kiva lukea, koska niistä aikuinenkin saa jotain.

Jokailtainen lapsille lukeminen vaatii päätöksen, josta ei Koiviston mukaan tingitä. Joskus se voi olla hankalaa arjen kiireen keskellä, mutta aina luetaan edes vähän. –Puuduttavinta lukeminen on ollut silloin, kun lapset halusivat, että luetaan joka ilta samaa kirjaa, jonka lapsi osasi jo ulkoa! Silloin oli välillä haastavaa jaksaa lukea, Koivisto kertoo.

Mutta siitä huolimatta Timo Koivisto luki. Se, että lukeminen on kuulunut niin kiinteästi Koiviston perheen arkeen, on taannut myös perheen pojille lukuinnon. Kiinnostava kirja saattaa viedä voiton jopa sähköisistä houkutuksista kuten videopeleistä tai YouTubesta. Lapsille luettavat kirjat valitaan mielenkiinnon mukaan, ja niiden pohjalta onkin käyty paljon keskusteluja.

Äidinkielen ja lukemisen merkitys on Timo Koiviston mukaan ehkä vaikea hahmottaa lapsuudessa ja nuoruudessa, hänelle asian tärkeys kirkastui opiskellessa juristiksi. –Oman uran kannalta äidinkielen hallitseminen on kaiken A ja O. Luen työssäni paljon erilaisia tekstejä. Opiskellessani juristiksi ymmärsin, että juridiikkahan on täyttä äidinkieltä. Täytyy ymmärtää lukemaansa, osata tuottaa perusteltuja tekstejä ja argumentoida asiansa sanallisesti.  Timo Koivisto toivookin pojistaan kasvavan aktiivisia ja kriittisiä lukijoita.

 Nykymaailmassa tulee osata tunnistaa myös virheellinen tieto eli olla kriittinen lukija, joka ymmärtää ja sisäistää lukemansa.

Lukemiselle Koivisto antaakin monia merkityksiä. Rauhoittumisen ja yhteisen vuorovaikutuksen lisäksi hän pohtii lukemisen tärkeyttä esimerkiksi mielikuvituksen kehittymiselle ja oman äidinkielen omaksumiselle. Äidinkielen merkitys korostuu hänen mukaansa myös vieraita kieliä opetellessa.

Itse Timo Koivisto toivoisi ehtivänsä lukea nykyistä enemmän. Hänelle joulu- ja kesälomat tarkoittavatkin sitä, että on aikaa tarttua dekkariin ja lukea rauhassa, jopa päiväsaikaan.

Isät lukijoina: “Kirjastot ovat ihmisoikeus!”

Posted on by Suvi Ylönen

Lastentarhanopettaja Otto Virkkulalle on luettu paljon lapsuudessa. Nyt Otto haluaa jakaa innostuksen ja rakakuden kirjoihin sekä työssään että omille lapsilleen. 

Olen Otto Virkkula, kahden lapsen isä ja ammatiltani lastentarhanopettaja. Työssäni olen paljon lasten kanssa. Olen myös hyvin perhekeskeinen ja haluan viettää paljon aikaa lasteni ja vaimoni kanssa. Työminäni ja arkiminäni ovat aika samankaltaiset. Tai oikeastaan olen aina vaan Otto.

Muistikuvani mukaan minulle luettiin varhaislapsuudessa joka ilta pitkälle alakouluun asti. Monesti se oli isä, joka luki. Jos isä ei ollut paikalla, äitini yritti lukea. Äidilläni oli lukihäiriö, joten oli hienoa, että hänkin luki välillä. Luimme monenlaisia kirjoja, aina kansansaduista Aku Ankkoihin. Lastenromaaneista mieleen ovat jääneet esimerkiksi Ronja Ryövärintytär ja Peppi Pitkätossu. Välillä isä keksi itse satuja. Tykkäsin Keke Rosbergista ja isä keksikin Kekestä formulatarinoita. Iskän innostamana olen myös lukenut Jääasema Zebraa. Se oli ensimmäinen “aikuisten kirja”, jonka olen lukenut. Luimme myös paljon tietokirjoja yhdessä. Meillä on edelleen kirjahyllyssä vuoden -56 Pikkujättiläinen.

Olen myös aina tykännyt lukea itse, erityisesti sarjakuvia, koska olen visuaalinen ihmisen. Luen mielelläni klassikoita, koska ajattelen, että niiden on pakko olla hyviä, koska ne ovat siinä asemassa. Haluan valita kirjani tarkasti, siinä pitää olla joku tunne ennen kuin tartun kirjaan. Luen edelleen paljon myös sarjakuvia ja koen, että sarjakuvien arvostus on jälleen nousussa. Tykkään lukea kirjoja, joista olen katsonut elokuvia ja vertailla tarinoita keskenään. Pidän edelleen myös tietokirjoista.

Mielestäni on itsestään selvää, että lapsille luetaan. Kotona päivittäin joko minä tai vaimoni lukee iltasadun. Käymme usein kirjastossa ja luemme myös omia vanhoja lastenkirjoja. Joskus keksin lapsille itse tarinoita. Olemme lukeneet klassikkolastenkirjoja, kuten Astrid Lindgrenin teoksia ja monia muita lastenromaaneja. Esimerkiksi Hassut hurjat hirviöt ja Iso kiltti jätti olivat mukavia kokemuksia. 

Vanhin poikani on nyt 7-vuotias ja olen iloinen, kun lukuinnostus on siirtynyt häneen. Hän lukee myös ääneen pikkuveljelleen.

Mielestäni kirjat tarjoavat monenlaisia näkökulmia maailmaan, avartavat maailmankatsomusta, antavat keinoja oppia ja selviytyä erilaisista ongelmista. Samalla ne rikastuttavat mielikuvitusta ja kerryttävät sanavarastoa. Kirjat ovat hyviä elämän opettajia ja niiden kautta perinteet ja arvot siirtyvät tuleville sukupolville.

Työssäni luen lapsille päivittäin ja rohkaisen lapsia tarttumaan kirjaan. Meillä on lasten saatavilla erilaisia kirjoja, joita lapset saavat tutkia myös oman mielenkiintonsa mukaan. Kirjat ovat päiväkodin arjessa siis koko ajan läsnä. Haluan opettaa, että kirjat tuottavat hyvää oloa ja kirjojen avulla voi myös käsitellä erilaisia tunteita ja oppia uusia asioita. Mielestäni kirjastot ja lukeminen ovatkin suorastaan ihmisoikeus!

Teksti on osa “Isät lukijoina” -juttusarjaa, jossa esittelemme Miesten viikolla 2018 erilaisia miehiä ja isejä lukijoina. 

Nyt on isien iltasatuviikko!

Posted on by Suvi Ylönen

Hei mies, milloin viimeksi luit kirjaa?

Kuka teidän perheessänne lukee lapselle iltasadun? Ovatko lapsenne niitä onnellisia, jotka saavat nauttia sekä äidin että isän lukemista tarinoista? Onneksi olkoon! Tutkimusten mukaan äidit lukevat lapsilleen enemmän kuin isät. Myös isien lukeminen on tärkeää, sillä isien lukemisella on osoitettu olevan erityistä hyötyä lapselle. Tutkimuksissa on myös huomattu, että isät kiinnittävät lapsen huomion eri asioihin kirjaa lukiessaan kuin äidit ja tätä kautta lukeminen kartuttaa muun muassa sanavarastoa. Ja jos ei edes mietitä hyötyjä tästä näkökulmasta, niin lukuhetki itsessään on kivaa ja lapselle usein hyvin merkityksellistä! Siinä yhdistyy läheinen hetki vanhemman kanssa, kirjan äärelle on helppo rauhoittua ja samalla yhdessä ihmetellä ja kysellä kirjan tapahtumista. Lukemalla kirjaa vanhempi tarjoaa lapselleen paljon enemmän kuin yhden lukukokemuksen. Lukeminen on esimerkiksi luonteva tapa osoittaa rakkautta lapselle ja viettää läheisiä hetkiä.

“Iskä lukee hassuja satuja hassuilla äänillä. Välillä iskä koittaa huijata ja lukea sadun väärin ja silloin pitää huomata ja käskeä iskää lukemaan oikein. On kivaa saada iskä kiinni huijauksesta. Kun iskä lukee niin saa olla iskän lähellä.” (Tyttö 5v.)

Kaikista perheistä ei löydy äitiä ja isää. Enemmän kuin biologisista suhteista kyse on kuitenkin siitä, millaista mallia lapsi saa ympäristöltään lukemisesta. Lukija voi siis aivan hyvin olla myös isoisä, kummisetä tai vaikkapa eno. Erityisesti pojille on tärkeää nähdä lukevan miehen malli. Toisaalta myös tytöt hyötyvät siitä, että heillekin lukee mies. Lukeminen on helppo tapa viettää aikaa lapsen kanssa, etenkin silloin, jos suhde lapseen ei ole (vielä) kovin läheinen. Kodin lukuympäristöllä on havaittu olevan merkitystä siihen, millainen suhde lapsella kirjoihin ja lukemiseen muodostuu, ja suhde kirjoihin taas vaikuttaa tulevaisuuteen jopa niin paljon, että se kumoaa sosioekonomiseen taustaan liittyviä tekijöitä!

”Kun isi lukee mulle, niin se tuntuu siltä, että isi tykkää musta ja sillä on aikaa mullekin eikä vain töille.” (Tyttö 7v.)

Poikien lukutaidon on huomattu Suomessa olevan heikompi kuin tyttöjen. Pojat lukevat vähemmän ja pojissa on enemmän heikompia lukijoita kuin tytöissä. Ihmepilleriä tilanteeseen ei ehkä ole, mutta kannattaa myös tarkastella kriittisesti vallalla olevia ajatuksia lukemisesta ja lasta ympäröivää lukuympäristöä. Millaisia mielikuvia lukemiseen liitetään? Lukevatko supersankarit kirjoja? Pidetäänkö lukemista edelleen ”tyttömäisenä” tai ”nörttien” puuhana? Onko meillä olemassa sellaisia esimerkkejä siitä, miten lukeminen liitetään luontevasti maskuliinisuuteen? Pienet pojat pitävät kirjoista siinä missä pienet tytötkin. Mutta onko tarjolla luontevia tapoja kasvaa omaksi itsekseen (vaikkapa rosvoja jahtaavaksi kaikkivoivaksi supersankariksi) kirja kainalossa?

“Isä lukee melkein joka päivä ja se on kivaa. Silloin saa olla isän lähellä ja jutella päivän asioista ja isä höpsöttää. Isän kanssa on kiva tutkia tietokirjoja.” (Poika 8v.)

Poikien lukuinnostuksen herättämiseen pätevät samat lait, mitkä ovat kaiken lukuinnostuksen takana. Luetaan kirjoja, joista lapsi on kiinnostunut. Vaikka se sitten jossain elämänvaiheessa tarkoittaisi sitä kakka- tai pierukirjaa. Toisekseen, poikien tulisi saada nähdä lukevan miehen mallia, mielellään vielä sellaisen miehen, jota poika ihailee ja millaiseksi hän itsekin tahtoisi kasvaa. Jos lukeva mies löytyy sekä kotiympäristöstä että lapsen ihailemasta julkisuuden henkilöstä, niin sitä parempi. Tärkeää olisi myös, että luettu jotenkin liittyy ja linkittyy lapsen elämään ja arkeen. Joko niin, että luetaan siitä, mikä lasta sillä hetkellä kiinnostaa tai sitten niin, että etsitään kirjoja lapsen elämässä tapahtuviin asioihin liittyen. Yhtä tärkeää on se, että lukemisen jälkeen on lupa touhuta ja tehdä. Lukeminen voi olla nimittäin portti myös seikkailuun, uuteen leikkiin tai innostaviin keksintöihin!

“Kivaa, kun saa olla isin sylissä ja isi lukee aina yhden luvun enemmän kuin äiti.” (Poika 6v.)

Ja lopuksi vielä äidit, teidän lukemisenne on ihan yhtä tärkeää ja merkityksellistä! Itsekin ajattelin tänä iltana ottaa omat lapseni kainalooni, nuuhkia heidän tukkaansa ja nauttia siitä, että vielä hetken he ovat niin pieniä, että olen heille ainakin puoli maailmaa. Ellei sitten lasten isä ehdi ensin. Onhan nyt isien iltasatuviikko! #isieniltasatuviikko

Haastamme kaikki Suomen miehet lukemaan lapsille!

Haastamme kaikki isät ja miehet lukemaan lapsille Miesten viikolla 5-11. marraskuuta osana Suomen Vanhempainliiton järjestämää Kiedo meidät tarinaan -kampanjaa, jossa Tartu tarinaan -hankekin on mukana. Erityisesti kannustamme isiä lukemaan iltasatuja. Jaa lukuhetkesi myös sosiaalisessa mediassa hästägillä #isieniltasatuviikko ja näytä näin esimerkkiä muille! Voit myös haastaa mukaan lukutalkoisiin kenet tahansa isän tai miehen! Kaikkien Miesten viikolla hästägiä #isieniltasatuviikko käyttäneiden kesken arvomme maanantaina 12. marraskuuta muun muassa syksyn uutuuslastenkirjoja. 

Lisätietoja Miesten viikkoon liittyvästä Kiedo meidät tarinaan -kampanjasta ja päivittäisistä miesten lukemista saduista, joita voi seurata netin kautta löydät täältä. Mukana satuja lukemassa muun muassa Jypin pelaajat Juuso Vainio, Eetu Laurikainen ja Mikko Kalteva! Lähde siis sinäkin mukaan, nyt on #isieniltasatuviikko!

Mukana livelukulähetyksiä kanssamme Miesten viikolla tekemässä ovat Lukumummit ja -vaarit. Päivittäiset lähetykset arkisin klo 9 (erityisesti päiväkodeille) ja klo 10 (erityisesti alakouluille) sekä iltasatulähetykset klo 19! Tervetuloa jakamaan yhteinen lukuilo!

Lukemattomat vinkit syyslomalle

Posted on by Suvi Ylönen

Keski-Suomessa vietetään parhaillaan ansaittua syyslomaa ja olemme koonneet alle 15 iloista lukuvinkkiä, jota voi kokeilla kotona pienempien tai isompien lasten kanssa! Osassa tarvitaan enemmän mukaan aikuista, osassa taas aikuinen voi auttaa leikit alkuun ja sen jälkeen juoda vaikkapa kupin kahvia rauhassa leikkejä vierestä seuraillen. Ja mikään ei estä jatkamasta leikkejä vaikkapa koko syyslomaviikon tai sen jälkeenkin!

Vinkki 1:

Pitäkää kirjaraati: Valitkaa joka päivälle luettava kirja ja lukemisen jälkeen antakaa sille yhdestä kolmeen tähteä (yksi tähti= kiitos, mutta ei jatkoon, kaksi tähteä=ihan kiva, luetaan joskus uudestaan, kolme tähteä= jee, uusi supersuosikkini!) Mikä kirja on teidän perheen kirjaraadin voittaja?

Vinkki 2:

Käykää kirpparilla etsimässä kirjalöytöjä tai pitäkää kirjavaihtajaiset tuttujen lapsiperheiden kesken.

Vinkki 3:

Lukekaa uudessa ja jännässä paikassa (vaikkapa ulkona tai ruokapöydän alle tehdyssä majassa).

Vinkki 4:

Hakekaa kirjastosta lastenkirja ja lainatkaa sama tarina myös elokuvana (esim. Tatu tai Patu, Supermarsu tai Anneli ja Onneli)

Vinkki 5:

Etsikää kirjoista kivoja kuvia ja ottakaa niistä mallia piirtämiseen tai arvuutelkaa kuvien aiheita esittämällä niitä pantomiimina.

Vinkki 6:

Lukekaa ensin kirja ja keksikää sille sitten itse jatkoa. Esittäkää keksimänne tarina koko perheelle vaikkapa laulamalla tai näyttelemällä.

Vinkki 7:

Ideoikaa kirjan pohjalta yhteinen leikki, jota voi jatkaa koko syysloman (tai sen jälkeenkin).

Vinkki 8:

Tehkää oma kirja: keksikää satu tai tarina, jonka kuvitatte (piirtämällä tai vaikkapa ottamalla kuvia) tai toisinpäin, piirtäkää tai ottakaa kuvia ja keksikää niihin liittyvä tarina. Kootkaa lopuksi kirjaksi!

Vinkki 9:

Tehkää oma lukupesä, kerätkää sinne mukavia kirjoja ja lukekaa niin monta kuin jaksatte! Tai lukekaa sama kirja useamman kerran vaikkapa hassuilta äänillä tai vaihtamalla päähenkilöiden nimiksi oman lapsen nimi.

Vinkki 10:

Kuunnelkaa äänikirjoja silmät kiinni ja kuvitelkaa tarina omassa mielessä! Äänikirjoja löytyy esimerkiksi kirjastosta tai Spotifysta.

Vinkki 11:

Järjestäkää lukuhetki pehmoleluille tai vaikkapa pikkuautoille! (Lapsi voi myös itse “lukea” kirjaa leluille.)

Vinkki 12:

Kutsukaa kaveri kylään, pyytäkää ottamaan mukaan suosikkikirja ja lukekaa porukalla.

Vinkki 13:

Perustakaa leikkikirjakauppa! Laittakaa kaikki lastenkirjat esille ja leikkikää asiakasta ja kirjakaupan myyjää. Tai voitte leikkiä myös kirjastoa!

Vinkki 14:

Valitkaa jokin kirja, jossa on paljon kuvia ja leikkikää arvuutteluleikkiä: jokainen valitsee vuorollaan jonkin yksityiskohdan kirjan kuvasta (mutta ei kerro sitä muille!) ja antaa siitä vihjeitä muille. Leikkiä voi leikkiä myös niin, että arvuuttelijat voivat kysyä kysymyksiä, joihin vastaus on joko “kyllä” tai “ei”:
-“Onko se pyöreä?”
-“Kyllä”,
-“Onko se punainen?”
-“Ei.”
-“Onko se appelsiini?”
-“Kyllä”.
Se, joka arvaa oikein, saa valita uuden yksityiskohdan, jota muut arvuuttelevat.

Vinkki 15:

Rentoudu itsellesi mieluisen kirjan parissa, samalla näytät lapsellesi lukemisen mallia!   

Jakaa yhteinen lukuilo ja osallistutte kilpailuun!

Jakakaa parhaat syyslomalla syntyneet kirja- ja lukuleikit, suosikkikirjanne tai uudet ideat lukuilon toteuttamiseen Instagramissa hästägillä #tartutarinaansyyslomalla lokakuun aikana ja olette mukana arvonnassa, jossa arvomme kaikkien osallistujien kesken syksyn uutuuslastenkirjoja!

Yhteisiä iloisia lukuhetkiä ja mukavaa syyslomaa toivottaen,
TarinaTiimi


Vierailijan kynästä: Lukemattomat tarinat odottavat lukijaa

Posted on by Suvi Ylönen

kirjoittanut prof. Marja-Kristiina Lerkkanen

Minkä kirjan luit viimeksi? Mitä ajatuksia ja tunteita se sinussa herätti? Odotatko jo seuraavaa hetkeä, jolloin voit tarttua tarinaan uudelleen vai onko sinun vaikea löytää aikaa lukemiselle? Tunnistatko, mistä kiinnostuksesi lukemiseen kumpuaa?

Varhaisilla lukuhetkillä on tärkeä merkitys lukuinnon herättämisessä. Aikuisen lukiessa lapselle jaetaan tunnekokemuksia ja ajatuksia ja lapsen sanavarasto ja maailmankuva laajenee. Se myös innostaa lasta itsenäiseen kuvakirjojen ja tekstien tutkimiseen. Lapset, jotka jo varhaislapsuudessa ovat saaneet lukemisen malleja, kiinnostuvat kirjoista.

Lukeminen vaatii kuitenkin aikaa. Hiljaisia hetkiä, joissa on mahdollisuus keksittyä tarinan äärelle. Antaa mielikuvituksen lentää. Keskustella kirjan tapahtumista. Jakaa yhteinen seikkailu tai hämmästyksen kohteet. Nauttia yhteisesti koetusta hetkestä kirjan äärellä.

Onneksi meillä Suomessa edelleen arvostetaan lukemista, sillä lasten lukutaidon perusta luodaan varhain. Aikuisten omalla esimerkillä ja asenteella lukemista kohtaan on havaittu olevan tärkeä merkitys lapsen kiinnostuksen heräämiselle. Lapselle, jolle on luettu paljon, myös luetun ymmärtäminen on usein helpompaa. Silloin lukuinto syttyy herkemmin, mikä puolestaan johtaa lukijaksi sitoutumiseen ja edelleen taitavan lukijan polulle.

Jotta voi syntyä kiinnostus lukemista kohtaa, kirjoja tulee olla helposti saatavilla. Tartu tarinaan -hankkeessa pyritään edistämään kirjojen pariin pääsemistä. Hankkeen lukuboksit sisältävät paitsi kirjoja selattaviksi ja luettaviksi niin myös vihjeitä siitä, miten tekstejä voi lasten kanssa lukea ja käsitellä niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa.

Lisäksi meillä on Suomessa maailman tihein kirjastoverkko, joka mahdollistaa helpon pääsyn kirjojen äärelle. Kirjaston käytön on havaittu olevan yhteydessä ennen kaikkea myönteisiin asenteisiin ja motivaatioon lukemista kohtaan. Säännölliset kirjastokäynnit vanhempien kanssa ovat lapselle arvokkaita yhteisiä kokemuksia. Kirjaston käyttö tarjoaa lapselle paitsi laajan ja monipuolisen kirjatarjonnan, myös ensimmäisiä päätöksenteko- ja itsemääräämismahdollisuuksia. Tämä vahvistaa lapsen osallisuuden ja aktiivisen toimijuuden kokemuksia.

Suomessa on vahva iltasatujen lukemisen perinne. Tutkimushavaintojemme mukaan alle 3-vuotiaiden lasten perheistä 84 prosenttia harrastaa iltasatujen lukemista lähes päivittäin, mutta jo 6-vuotiaille iltasatuja luetaan selvästi harvemmin. Vanhempien ja lasten ajasta kilpailevat nykyään monet asiat. Vielä 3-vuotiaat katsovat enemmän kirjoja kuin televisiota, mutta useammin televisiota kuin kännykkää tai muita mobiililaitteita. Sen sijaan 6-vuotiailla television katsominen on ohittanut kirjojen lukemisen ja erilaisia mobiililaitteita käytetään selvästi enemmän kuin luetaan kirjoja. Vanhemmat voivat ajatella, että kun lapsi oppii itse lukemaan niin hänelle ei tarvitse enää lukea ääneen. Kestää silti vielä melkoisen pitkään, ennen kuin lapsen lukutaito on niin hyvä, että hän pystyy itse lukiessaan seuraamaan kertomuksen monimutkaisia juonenkäänteitä ja nauttimaan lukemastaan. Juuri tässä vaiheessa, kun lapsen oma lukutaito on vasta vahvistumassa, hän hyötyy erityisen paljon ääneen lukemisen hetkistä.

Kaikki lapsen varhaiset lukemiseen liittyvät kokemukset kotona ja päiväkodissa yhdessä selittävät lapsen lukemisen sujuvuutta ja lukuintoa myöhemmin koulussa. Kun vanhemmat kysyvät käytännön neuvoja siitä, kuinka he voisivat tukea lapsensa lukutaidon kehitystä, voisi tuen tiivistää kolmeen keskeiseen toimintoon: (1) Lue lapselle. (2) Lue lapsen kanssa. ja (3) Kuuntele, kun lapsi lukee. Lukiessa syntyy aikuisen ja lapsen välille yhteenkuuluvuuden tunne, joka tuottaa mielihyvää molemmille. Jaettu kokemus kirjan äärellä antaa myös yhteistä keskusteltavaa. Yksinkertaisilla asioilla kuten mukavalla asennolla, kirjan ääreen käpertymisellä ja television ja kännykän sulkemisella saadaan alulle lukemisen rutiineja. Ne edistävät myös lapsen keskittymiskykyä, jota tarvitaan kaikissa oppimistilanteissa. Kun lapsi oppii itse lukemaan, aikuisen kuunteleva läsnäolo kannustaa lasta harjoittelemaan itse. Tartu tarinaan yhdessä lapsen kanssa. Lukemattomat yhteiset seikkailut odottavat.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori.

Tiimin ytimessä

Posted on by Suvi Ylönen

Mistä on hyvä tiimi tehty? Miten hanketyössä onnistutaan? Kuinka neljä toisilleen (melkein) tuntematonta ihmistä pystyy puolessatoissa vuodessa hioutumaan toimivaksi tiimiksi ja saavuttamaan hankkeelle asetetut tavoitteet?

Hanketyö itsessään asettaa työlle ja työntekijöille omanlaisiaan vaatimuksia. Työtä on enemmän kuin ikinä ehtii tehdä, joten tärkeää on tavoitteiden määrittely ja tehtävien priorisointi. Jokaista hyvää ideaa ei voi lähteä toteuttamaan, mutta toisaalta pitää uskaltaa ideoida ja visioida, jotta hanketyön tulokset eivät jää lässähtäneeksi pannukakuksi.

Tartu tarinaan -hankkeen työntekijät eli tuttavallisemmin Tarinatiimi tapasi toisensa ensimmäistä kertaa syyskuun alussa, ja koska hankkeen syksyn tavoitteiden ja aikataulujen osalta tehtävää riittää, piti työhönkin päästä nopeasti käsiksi. Miten siis pitää ihka ensimmäinen tiimipalaveri? Aloitetaanko kalvosulkeisilla, hankkeen tavoitteiden ruotimisella vai kalenterin täyttämisellä erilaisista palavereista ja deadlineista? Käydäänkö tiukka esittelykierros ja jaetaan jokaiselle tehtävät ja vastuut?

Kun tiimipäivää on toteuttamassa kaksi pedagogia, jotka ovat olleet pitämässä lasten ensimmäistä esikoulupäivää ja ryhmäyttämässä osittain toisilleen tuntemattomia 6-vuotiaita, oli toteutustapakin hieman erilainen. Ennen turhia esittelyjä tai small talk -puheita laitoimme munakellon tikittämään ja tehtävänä oli keksiä mahdollisemman monta meitä neljää yhdistävää tekijää. Virallisen esittelykierroksen hoidimme tässäkin blogissa tutuksi tulevan kysymyspatteriston avulla ja jokainen sai suositella muille tiimiläisille lukemista. Askartelimme myös kukin oman puhekuplamme lukemisen merkityksestä.

Ruuan äärellä ihminen rentoutuu, joten kesken palaverin joimme kahvit ja teet ja söimme syksyistä omenapiirakkaa. Samalla kävimme läpi Enneagrammi-testin meille antamia tiimityyppejä ja pohdimme, mitä jokainen tiimiin tuo ja mitkä roolit ja tehtävät jäävät hankkeen ohjausryhmän hoidettaviksi. Oli mielenkiintoista huomata, että tiimityyppimme menivät osittain ristiin ja lomittain. Tässä onkin varmasti yksi tiimin sekä vahvuus että mahdollinen salakavala ansa. Onneksi meillä tosiaan on ohjausryhmällisen verran asiantuntijoita ja laadunvalvojia työtämme täydentämässä!

Viimeisenä kohtana päivän ohjelmassa oli salaperäinen tiimiytymistehtävä, jolle oli annettu tarkka aikataulu ja varoitus, että tulemme poistumaan neljän seinän sisältä. Reippaan pienen kävelyn jälkeen Tarinatiimi olikin ensimmäisen todellisen haasteensa edessä, kun tehtäväksi tuli timantin ryöstäminen tunnissa Way Outin Diamont Heist -pakohuoneesta. Pakohuonepeli osoittautui erinomaiseksi tiimiytymistehtäväksi ja osoitti myös, että meillä on dreamteamin aineksi käsissämme. Sen lisäksi, että viihdyimme mainiosti pelin tiimellyksissä ja saimme arvokkaan yhteisen kokemuksen tiimin reppuun, näin hankevastaavan roolissa sain arvokkaan havainnoin siitä, että jokainen kantoi kortensa kekoon ja eteenpäin pääsimme usein juuri yhteistyöllä. Vaikka timantti jäikin tällä kertaa ryöstämättä (emme nimittäin ole näköjään rikollisliigan veroisia kassakaapin tiirikoimistaidoiltamme), niin pelistä jäänyt draivi toivottavasti jäi päälle ja auttaa meitä muuttamaan jatkossakin timanttiset ideat rautaisiksi käytännön sovelluksi.