Kategoria: blogi

Isät lukijoina: “Parhaita ovat kirjat, joihin jää itsekin koukkuun”

Posted on by Karoliina Vallipuro

Marko Lamminmäki on 6- ja 9-vuotiaiden tyttöjen isä, jolla on vaikea lukihäiriö.

”En muista miten minulle luettiin lapsena. Sen muistan, että mummoni luki minulle lomilla. Minulla on vaikea lukihäiriö ja sen vuoksi inhosin ja pelkäsin lukemista.

Isäksi tullessani ajattelin, että lukeminen lapselle on tärkeää, koska itselläni oli ollut niin suuria vaikeuksia siinä. Nyt meillä pyörii kirjoja joka paikassa pitkin kotia. Ajattelen, että on tärkeää, että kirjoja on esillä. Näin ne tulevat tutuiksi tytöille. Meille ei osteta paljon kirjoja, koska asumme niin lähellä pääkirjastoa. Luemme kirjoja etenkin iltasatuina.

Parasta kirjojen lukemisessa lasten kanssa ovat tunteet, joita kirja voi herättää. Haastavaksi koen ajan löytämisen ja läsnäolon.

Lapsille olen lukenut paljon runokirjoja. Niistä oli myös hyvä aloittaa lukemista lapsille, koska ne ovat  lyhyitä ja lapselle voi lukea juuri niin monta runoa kun lapsi jaksaa kuunnella tai lukija jaksaa lukea. Pidän myös oivaltavista nykyaikaisista kirjailijoista kuten Timo Parvelasta ja Paula Norosesta. Parhaita ovat kirjat, joihin jää itsekin koukkuun.

Luen lapsille, koska minulle on tärkeää että he oppivat ja haluavat lukea myös itse tulevaisuudessa. Aion lukea heille niin kauan kunnes he saavat lukemisesta suuremman kokemuksen itse lukemalla.”

Teksti on osa “Isät lukijoina” -juttusarjaa, jossa esittelemme Miesten viikolla 2018 erilaisia miehiä ja isejä lukijoina. 

Isät lukijoina: “Kirjastot ovat ihmisoikeus!”

Posted on by Suvi Ylönen

Lastentarhanopettaja Otto Virkkulalle on luettu paljon lapsuudessa. Nyt Otto haluaa jakaa innostuksen ja rakakuden kirjoihin sekä työssään että omille lapsilleen. 

Olen Otto Virkkula, kahden lapsen isä ja ammatiltani lastentarhanopettaja. Työssäni olen paljon lasten kanssa. Olen myös hyvin perhekeskeinen ja haluan viettää paljon aikaa lasteni ja vaimoni kanssa. Työminäni ja arkiminäni ovat aika samankaltaiset. Tai oikeastaan olen aina vaan Otto.

Muistikuvani mukaan minulle luettiin varhaislapsuudessa joka ilta pitkälle alakouluun asti. Monesti se oli isä, joka luki. Jos isä ei ollut paikalla, äitini yritti lukea. Äidilläni oli lukihäiriö, joten oli hienoa, että hänkin luki välillä. Luimme monenlaisia kirjoja, aina kansansaduista Aku Ankkoihin. Lastenromaaneista mieleen ovat jääneet esimerkiksi Ronja Ryövärintytär ja Peppi Pitkätossu. Välillä isä keksi itse satuja. Tykkäsin Keke Rosbergista ja isä keksikin Kekestä formulatarinoita. Iskän innostamana olen myös lukenut Jääasema Zebraa. Se oli ensimmäinen “aikuisten kirja”, jonka olen lukenut. Luimme myös paljon tietokirjoja yhdessä. Meillä on edelleen kirjahyllyssä vuoden -56 Pikkujättiläinen.

Olen myös aina tykännyt lukea itse, erityisesti sarjakuvia, koska olen visuaalinen ihmisen. Luen mielelläni klassikoita, koska ajattelen, että niiden on pakko olla hyviä, koska ne ovat siinä asemassa. Haluan valita kirjani tarkasti, siinä pitää olla joku tunne ennen kuin tartun kirjaan. Luen edelleen paljon myös sarjakuvia ja koen, että sarjakuvien arvostus on jälleen nousussa. Tykkään lukea kirjoja, joista olen katsonut elokuvia ja vertailla tarinoita keskenään. Pidän edelleen myös tietokirjoista.

Mielestäni on itsestään selvää, että lapsille luetaan. Kotona päivittäin joko minä tai vaimoni lukee iltasadun. Käymme usein kirjastossa ja luemme myös omia vanhoja lastenkirjoja. Joskus keksin lapsille itse tarinoita. Olemme lukeneet klassikkolastenkirjoja, kuten Astrid Lindgrenin teoksia ja monia muita lastenromaaneja. Esimerkiksi Hassut hurjat hirviöt ja Iso kiltti jätti olivat mukavia kokemuksia. 

Vanhin poikani on nyt 7-vuotias ja olen iloinen, kun lukuinnostus on siirtynyt häneen. Hän lukee myös ääneen pikkuveljelleen.

Mielestäni kirjat tarjoavat monenlaisia näkökulmia maailmaan, avartavat maailmankatsomusta, antavat keinoja oppia ja selviytyä erilaisista ongelmista. Samalla ne rikastuttavat mielikuvitusta ja kerryttävät sanavarastoa. Kirjat ovat hyviä elämän opettajia ja niiden kautta perinteet ja arvot siirtyvät tuleville sukupolville.

Työssäni luen lapsille päivittäin ja rohkaisen lapsia tarttumaan kirjaan. Meillä on lasten saatavilla erilaisia kirjoja, joita lapset saavat tutkia myös oman mielenkiintonsa mukaan. Kirjat ovat päiväkodin arjessa siis koko ajan läsnä. Haluan opettaa, että kirjat tuottavat hyvää oloa ja kirjojen avulla voi myös käsitellä erilaisia tunteita ja oppia uusia asioita. Mielestäni kirjastot ja lukeminen ovatkin suorastaan ihmisoikeus!

Teksti on osa “Isät lukijoina” -juttusarjaa, jossa esittelemme Miesten viikolla 2018 erilaisia miehiä ja isejä lukijoina. 

Isät lukijoina: “Haluan siirtää lapselle lukemisen innon”

Posted on by Karoliina Vallipuro

Taneli Kärmeniemi on 4- ja 1-vuotiaiden lasten isä, joka hoitaa lapsia kotona vuorotellen puolisonsa kanssa.

“Lapsena minulle luettiin enimmäkseen iltasadun muodossa. Meillä luettiin paljon Disneyn tarinoita: Bambia, Leijonakuningasta, Dumboa ja niin edelleen. Kävimme paljon kirjastossa. Luin lapsena paljon, enemmän kuin nykyään. Nykyään luen vaihtelevasti ja yleensä enemmän loma-aikoina.

Ennen ensimmäisen lapseni syntymää ajattelin, että on tärkeää lukea lapselle jotta lukemisesta tulee tapa. Mielestäni nykyään luetaan liian vähän. Tällä hetkellä opettelemme vanhemman lapsen kanssa kirjaimia joten lukeminen on erityisen kiinnostavaa puuhaa. Meillä on suhteellisen paljon kirjoja ja lukeminen on yleensä yhteinen rauhoittumisen hetki. Luemme kirjoja iltasatuna ja mukavana pienenä lepohetkenä yhdessä sohvalla. Nuoremman lapsen kanssa harjoittelemme potalla käymistä ja siinä aika kuluu huomattavasti nopeammin yhteisen lukuhetken parissa.

Tykkäämme lukea erityisesti Tatu ja Patu -kirjoja. Ne ovat mukavan nykyaikaisia, nokkelia ja hauskoja sekä aikuisen että lapsen mielestä. Lapselle on mukava lukea kirjaa, jota hän erityisesti odottaa ja jossa on joku hänen suosikkikohtansa. Erityisen mukavaa lukemisessa lapsen kanssa ovat oivaltamisen hetket sekä se, kun voidaan rauhoittua yhdessä kiireisen arjen keskellä. Joskus lapsen nokkelat kysymykset kirjan sisällöstä ja asioista haastavat, mutta näitä on toisaalta myös mukava yhdessä pohtia.


Erityisen mukavaa lukemisessa lapsen kanssa ovat oivaltamisen hetket.

Luen lapsilleni, koska mielestäni lukeminen on loistava tapa viettää lapsen kanssa hetki rauhassa. Kirjat voivat auttaa myös lasta ymmärtämään maailman ilmiöitä joita itse ei voisi tai muistaisi tuoda yhtä selkeästi esille. Haluan myös siirtää lapselle lukemisen innon, koska pidän sitä tärkeänä taitona elämässä. Haluan lukea lapsille niin pitkään kuin he itse haluvat. Toki aikuisiällä mennessä lukemisen luonne voisi hieman muuttua..”

Teksti on osa “Isät lukijoina” -juttusarjaa, jossa esittelemme Miesten viikolla 2018 erilaisia miehiä ja isejä lukijoina. 

Nyt on isien iltasatuviikko!

Posted on by Suvi Ylönen

Hei mies, milloin viimeksi luit kirjaa?

Kuka teidän perheessänne lukee lapselle iltasadun? Ovatko lapsenne niitä onnellisia, jotka saavat nauttia sekä äidin että isän lukemista tarinoista? Onneksi olkoon! Tutkimusten mukaan äidit lukevat lapsilleen enemmän kuin isät. Myös isien lukeminen on tärkeää, sillä isien lukemisella on osoitettu olevan erityistä hyötyä lapselle. Tutkimuksissa on myös huomattu, että isät kiinnittävät lapsen huomion eri asioihin kirjaa lukiessaan kuin äidit ja tätä kautta lukeminen kartuttaa muun muassa sanavarastoa. Ja jos ei edes mietitä hyötyjä tästä näkökulmasta, niin lukuhetki itsessään on kivaa ja lapselle usein hyvin merkityksellistä! Siinä yhdistyy läheinen hetki vanhemman kanssa, kirjan äärelle on helppo rauhoittua ja samalla yhdessä ihmetellä ja kysellä kirjan tapahtumista. Lukemalla kirjaa vanhempi tarjoaa lapselleen paljon enemmän kuin yhden lukukokemuksen. Lukeminen on esimerkiksi luonteva tapa osoittaa rakkautta lapselle ja viettää läheisiä hetkiä.

“Iskä lukee hassuja satuja hassuilla äänillä. Välillä iskä koittaa huijata ja lukea sadun väärin ja silloin pitää huomata ja käskeä iskää lukemaan oikein. On kivaa saada iskä kiinni huijauksesta. Kun iskä lukee niin saa olla iskän lähellä.” (Tyttö 5v.)

Kaikista perheistä ei löydy äitiä ja isää. Enemmän kuin biologisista suhteista kyse on kuitenkin siitä, millaista mallia lapsi saa ympäristöltään lukemisesta. Lukija voi siis aivan hyvin olla myös isoisä, kummisetä tai vaikkapa eno. Erityisesti pojille on tärkeää nähdä lukevan miehen malli. Toisaalta myös tytöt hyötyvät siitä, että heillekin lukee mies. Lukeminen on helppo tapa viettää aikaa lapsen kanssa, etenkin silloin, jos suhde lapseen ei ole (vielä) kovin läheinen. Kodin lukuympäristöllä on havaittu olevan merkitystä siihen, millainen suhde lapsella kirjoihin ja lukemiseen muodostuu, ja suhde kirjoihin taas vaikuttaa tulevaisuuteen jopa niin paljon, että se kumoaa sosioekonomiseen taustaan liittyviä tekijöitä!

”Kun isi lukee mulle, niin se tuntuu siltä, että isi tykkää musta ja sillä on aikaa mullekin eikä vain töille.” (Tyttö 7v.)

Poikien lukutaidon on huomattu Suomessa olevan heikompi kuin tyttöjen. Pojat lukevat vähemmän ja pojissa on enemmän heikompia lukijoita kuin tytöissä. Ihmepilleriä tilanteeseen ei ehkä ole, mutta kannattaa myös tarkastella kriittisesti vallalla olevia ajatuksia lukemisesta ja lasta ympäröivää lukuympäristöä. Millaisia mielikuvia lukemiseen liitetään? Lukevatko supersankarit kirjoja? Pidetäänkö lukemista edelleen ”tyttömäisenä” tai ”nörttien” puuhana? Onko meillä olemassa sellaisia esimerkkejä siitä, miten lukeminen liitetään luontevasti maskuliinisuuteen? Pienet pojat pitävät kirjoista siinä missä pienet tytötkin. Mutta onko tarjolla luontevia tapoja kasvaa omaksi itsekseen (vaikkapa rosvoja jahtaavaksi kaikkivoivaksi supersankariksi) kirja kainalossa?

“Isä lukee melkein joka päivä ja se on kivaa. Silloin saa olla isän lähellä ja jutella päivän asioista ja isä höpsöttää. Isän kanssa on kiva tutkia tietokirjoja.” (Poika 8v.)

Poikien lukuinnostuksen herättämiseen pätevät samat lait, mitkä ovat kaiken lukuinnostuksen takana. Luetaan kirjoja, joista lapsi on kiinnostunut. Vaikka se sitten jossain elämänvaiheessa tarkoittaisi sitä kakka- tai pierukirjaa. Toisekseen, poikien tulisi saada nähdä lukevan miehen mallia, mielellään vielä sellaisen miehen, jota poika ihailee ja millaiseksi hän itsekin tahtoisi kasvaa. Jos lukeva mies löytyy sekä kotiympäristöstä että lapsen ihailemasta julkisuuden henkilöstä, niin sitä parempi. Tärkeää olisi myös, että luettu jotenkin liittyy ja linkittyy lapsen elämään ja arkeen. Joko niin, että luetaan siitä, mikä lasta sillä hetkellä kiinnostaa tai sitten niin, että etsitään kirjoja lapsen elämässä tapahtuviin asioihin liittyen. Yhtä tärkeää on se, että lukemisen jälkeen on lupa touhuta ja tehdä. Lukeminen voi olla nimittäin portti myös seikkailuun, uuteen leikkiin tai innostaviin keksintöihin!

“Kivaa, kun saa olla isin sylissä ja isi lukee aina yhden luvun enemmän kuin äiti.” (Poika 6v.)

Ja lopuksi vielä äidit, teidän lukemisenne on ihan yhtä tärkeää ja merkityksellistä! Itsekin ajattelin tänä iltana ottaa omat lapseni kainalooni, nuuhkia heidän tukkaansa ja nauttia siitä, että vielä hetken he ovat niin pieniä, että olen heille ainakin puoli maailmaa. Ellei sitten lasten isä ehdi ensin. Onhan nyt isien iltasatuviikko! #isieniltasatuviikko

Haastamme kaikki Suomen miehet lukemaan lapsille!

Haastamme kaikki isät ja miehet lukemaan lapsille Miesten viikolla 5-11. marraskuuta osana Suomen Vanhempainliiton järjestämää Kiedo meidät tarinaan -kampanjaa, jossa Tartu tarinaan -hankekin on mukana. Erityisesti kannustamme isiä lukemaan iltasatuja. Jaa lukuhetkesi myös sosiaalisessa mediassa hästägillä #isieniltasatuviikko ja näytä näin esimerkkiä muille! Voit myös haastaa mukaan lukutalkoisiin kenet tahansa isän tai miehen! Kaikkien Miesten viikolla hästägiä #isieniltasatuviikko käyttäneiden kesken arvomme maanantaina 12. marraskuuta muun muassa syksyn uutuuslastenkirjoja. 

Lisätietoja Miesten viikkoon liittyvästä Kiedo meidät tarinaan -kampanjasta ja päivittäisistä miesten lukemista saduista, joita voi seurata netin kautta löydät täältä. Mukana satuja lukemassa muun muassa Jypin pelaajat Juuso Vainio, Eetu Laurikainen ja Mikko Kalteva! Lähde siis sinäkin mukaan, nyt on #isieniltasatuviikko!

Mukana livelukulähetyksiä kanssamme Miesten viikolla tekemässä ovat Lukumummit ja -vaarit. Päivittäiset lähetykset arkisin klo 9 (erityisesti päiväkodeille) ja klo 10 (erityisesti alakouluille) sekä iltasatulähetykset klo 19! Tervetuloa jakamaan yhteinen lukuilo!

Lukemattomat vinkit syyslomalle

Posted on by Suvi Ylönen

Keski-Suomessa vietetään parhaillaan ansaittua syyslomaa ja olemme koonneet alle 15 iloista lukuvinkkiä, jota voi kokeilla kotona pienempien tai isompien lasten kanssa! Osassa tarvitaan enemmän mukaan aikuista, osassa taas aikuinen voi auttaa leikit alkuun ja sen jälkeen juoda vaikkapa kupin kahvia rauhassa leikkejä vierestä seuraillen. Ja mikään ei estä jatkamasta leikkejä vaikkapa koko syyslomaviikon tai sen jälkeenkin!

Vinkki 1:

Pitäkää kirjaraati: Valitkaa joka päivälle luettava kirja ja lukemisen jälkeen antakaa sille yhdestä kolmeen tähteä (yksi tähti= kiitos, mutta ei jatkoon, kaksi tähteä=ihan kiva, luetaan joskus uudestaan, kolme tähteä= jee, uusi supersuosikkini!) Mikä kirja on teidän perheen kirjaraadin voittaja?

Vinkki 2:

Käykää kirpparilla etsimässä kirjalöytöjä tai pitäkää kirjavaihtajaiset tuttujen lapsiperheiden kesken.

Vinkki 3:

Lukekaa uudessa ja jännässä paikassa (vaikkapa ulkona tai ruokapöydän alle tehdyssä majassa).

Vinkki 4:

Hakekaa kirjastosta lastenkirja ja lainatkaa sama tarina myös elokuvana (esim. Tatu tai Patu, Supermarsu tai Anneli ja Onneli)

Vinkki 5:

Etsikää kirjoista kivoja kuvia ja ottakaa niistä mallia piirtämiseen tai arvuutelkaa kuvien aiheita esittämällä niitä pantomiimina.

Vinkki 6:

Lukekaa ensin kirja ja keksikää sille sitten itse jatkoa. Esittäkää keksimänne tarina koko perheelle vaikkapa laulamalla tai näyttelemällä.

Vinkki 7:

Ideoikaa kirjan pohjalta yhteinen leikki, jota voi jatkaa koko syysloman (tai sen jälkeenkin).

Vinkki 8:

Tehkää oma kirja: keksikää satu tai tarina, jonka kuvitatte (piirtämällä tai vaikkapa ottamalla kuvia) tai toisinpäin, piirtäkää tai ottakaa kuvia ja keksikää niihin liittyvä tarina. Kootkaa lopuksi kirjaksi!

Vinkki 9:

Tehkää oma lukupesä, kerätkää sinne mukavia kirjoja ja lukekaa niin monta kuin jaksatte! Tai lukekaa sama kirja useamman kerran vaikkapa hassuilta äänillä tai vaihtamalla päähenkilöiden nimiksi oman lapsen nimi.

Vinkki 10:

Kuunnelkaa äänikirjoja silmät kiinni ja kuvitelkaa tarina omassa mielessä! Äänikirjoja löytyy esimerkiksi kirjastosta tai Spotifysta.

Vinkki 11:

Järjestäkää lukuhetki pehmoleluille tai vaikkapa pikkuautoille! (Lapsi voi myös itse “lukea” kirjaa leluille.)

Vinkki 12:

Kutsukaa kaveri kylään, pyytäkää ottamaan mukaan suosikkikirja ja lukekaa porukalla.

Vinkki 13:

Perustakaa leikkikirjakauppa! Laittakaa kaikki lastenkirjat esille ja leikkikää asiakasta ja kirjakaupan myyjää. Tai voitte leikkiä myös kirjastoa!

Vinkki 14:

Valitkaa jokin kirja, jossa on paljon kuvia ja leikkikää arvuutteluleikkiä: jokainen valitsee vuorollaan jonkin yksityiskohdan kirjan kuvasta (mutta ei kerro sitä muille!) ja antaa siitä vihjeitä muille. Leikkiä voi leikkiä myös niin, että arvuuttelijat voivat kysyä kysymyksiä, joihin vastaus on joko “kyllä” tai “ei”:
-“Onko se pyöreä?”
-“Kyllä”,
-“Onko se punainen?”
-“Ei.”
-“Onko se appelsiini?”
-“Kyllä”.
Se, joka arvaa oikein, saa valita uuden yksityiskohdan, jota muut arvuuttelevat.

Vinkki 15:

Rentoudu itsellesi mieluisen kirjan parissa, samalla näytät lapsellesi lukemisen mallia!   

Jakaa yhteinen lukuilo ja osallistutte kilpailuun!

Jakakaa parhaat syyslomalla syntyneet kirja- ja lukuleikit, suosikkikirjanne tai uudet ideat lukuilon toteuttamiseen Instagramissa hästägillä #tartutarinaansyyslomalla lokakuun aikana ja olette mukana arvonnassa, jossa arvomme kaikkien osallistujien kesken syksyn uutuuslastenkirjoja!

Yhteisiä iloisia lukuhetkiä ja mukavaa syyslomaa toivottaen,
TarinaTiimi


5 vinkkiä (paluu)muuttoon kirjaston käytäville (myös lapsi kainalossa)

Posted on by Karoliina Vallipuro

Lapsuudessani meidän kylän kirjasto oli mielestäni hauska ja vähän jännittävä paikka. Vanhaan teollisuushalliin rakennetussa kirjastossa oli korkeat huoneet, isot ikkunat ja loputtomat hyllyt täynnä erilaisia kirjoja. Käytävä tuntui tosi pitkältä ja hauskuutin itseäni selailemalla aivan perimmäisten nurkkien kirjoja. Jossain vaiheessa aikuisikää kirjastossa käyminen alkoi tuntua oikeasti jännittävältä – ja tällä kertaa ei-mukavalla tavalla. Hävetti, sillä lainat myöhästelivät herkästi ja maksuja oli kertynyt. Kirjojen lainaaminen alkoi tuntua siinä määrin raskaalta, että se jäi.

Pari vuotta sitten muutin uudelle asuinalueelle ihanan kirjaston äärelle ja silloin päätin että nyt palaan takaisin kirjastoon ja selvitän mikä tässä mättää. Ja tällä kertaa onnistuin! Lapsen syntymän myötä kirjaston käyttö on vain kasvanut ja siitä on tullut meille yhteinen mukava juttu.

Kirjasto on aivan lyömätön idea – hyllyt täynnä upeaa materiaalia niin lapsille kuin aikuisille, ilmaiseksi! Sitä ei kannata missata. Tässä siis omaan kokemukseen pohjautuvani vinkit kirjastoon (paluu)muuttajille, myös silloin kun mukana on lapsi.

1. Netissä voit hoitaa lähes kaiken!

Nykyään kirjaston nettisivuilla voi hoitaa omilla tunnuksillaan kaiken: uusia lainat (viisi kertaa jopa!), varata kirjoja (tämä on nykyään ilmaista) ja maksaa maksut. Tunnuksina toimii kirjastokortin numero ja pin-koodi. Pin-koodin saat pyytämällä kirjastosta, jos sinulla ei sellaista vielä ole.

Ja niistä maksuista: eniten hävetti mennä kysymään kirjaston henkilökunnalta, että onko niitä maksuja ja kuinka paljon. Oikeastihan tässä ei ole mitään hävettävää. Kirjaston henkilökunta on siellä meitä asiakkaita varten ja he ovat taatusti nähneet yhden jos toisenkin, jolla on maksuja kertynyt. Jos tämä kuitenkin tuntuu jännittävältä, voi tiskiltä pyytää vaan tunnukset nettiin ja käydä kuittaamassa maksut netin kautta.

Vinkki: Kirjastokortin numeron voi tallentaa esimerkiksi puhelimen muistiinpano-sovellukseen tai lähettää itselleen viestinä. Näin välttyy lompakon kaivamiselta ja näpyttelyltä kun pitkähkö numero on nopea kopioida, jos kirjautuu kirjaston sivuille puhelimella. Turvallisuussyistä pin-koodi kannattaa pitää erillään.

2. Eräpäivämuistutukset saa sähköpostiin

Jos sinulla on kirjaston tiedoissa sähköpostiosoite, saat lainojesi eräpäivämuistutukset sähköpostiisi. Kirjastoihin on mahdollisuus palauttaa kirjoja myös palautusluukun kautta aukioloajan ulkopuolella.

Vinkki: Jos ei mitenkään ehdi palauttaa kirjoja määräpäivään mennessä, suosittelen uusimaan lainat netissä (jos niissä ei ole varauksia).

3. Kirjaston henkilökunta on sinua varten!

Kirjaston henkilökunta on aivan mielettömän mukavaa. Taannoin hukkasin erään kirjan enkä ahkerista etsinnöistä huolimatta löytänyt sitä mistään. Menin itku kurkussa pahoittelemaan tilannetta ja kysymään korvausasioista. Sain niin lohdullista ja upeaa palvelua! Eikä korvaushintakaan ollut lopulta päätä huimaava.

Kirjaston työntekijät auttavat mielellään niin lainaamiseen liittyvissä pulmissa ja kysymyksissä kuin etsimään jotain tiettyä kirjaa tai ylipäänsä luettavaa. He ovat oman alansa ammattilaisia ja asiantuntijoita, joita kannattaa todella hyödyntää!

Vinkki: Jos jotain tiettyä kirjaa ei löydy omasta lähikirjastosta, sen voi varata netistä omaan kirjastoon. Saat tekstiviestin, kun kirja on noudettavissa. Helppoa ja ilmaista!

4. Lapselle saa oman kirjastokortin

Alle 15-vuotias saa oman kirjastokortin maksutta huoltajan suostumuksella. Vanhemman maksuja tai korttia ei tarkasteta tässä yhteydessä, joten jos haluat lainata lapsellesi kirjoja, myös lapselle saa oman kortin. Jos oma tai lapsen kortti on hukkunut, uusi kortti maksaa 2 euroa.

Vinkki: Lapselle ei kerry lastenkirjoista myöhästymismaksuja, vaikka kirjoja ei aina muistaisikaan palauttaa ajoissa!

5. Elämän äänet ovat sallittuja myös kirjastossa!

Minuun on iskostettu vahvasti se, että kirjastossa pitää olla hiljaa ja kuiskailla. Nykyään monissa kirjastoissa on merkitty hiljaiset tilat, jotka on tarkoitettu työskentelyyn ja hiljaisuuteen. Toki kirjastossa ollaan rauhassa, ei juosta ja huomioidaan muut asiakkaat, mutta normaalilla äänellä puhuminen on täysin sallittua. Jos lapselle tulee itku tai harmi, niin sekin on täysin luonnollista eikä kirjastosta tarvitse lähteä juoksujalkaa ulos.

Vinkki: Monissa kirjastoissa järjestetään lapsille erilaisia satutunteja. Kannattaa kysyä omasta lähikirjastosta!

Siispä avoimin mielin kirjastoa tutkimaan!

Vierailijan kynästä: Lukemattomat tarinat odottavat lukijaa

Posted on by Suvi Ylönen

kirjoittanut prof. Marja-Kristiina Lerkkanen

Minkä kirjan luit viimeksi? Mitä ajatuksia ja tunteita se sinussa herätti? Odotatko jo seuraavaa hetkeä, jolloin voit tarttua tarinaan uudelleen vai onko sinun vaikea löytää aikaa lukemiselle? Tunnistatko, mistä kiinnostuksesi lukemiseen kumpuaa?

Varhaisilla lukuhetkillä on tärkeä merkitys lukuinnon herättämisessä. Aikuisen lukiessa lapselle jaetaan tunnekokemuksia ja ajatuksia ja lapsen sanavarasto ja maailmankuva laajenee. Se myös innostaa lasta itsenäiseen kuvakirjojen ja tekstien tutkimiseen. Lapset, jotka jo varhaislapsuudessa ovat saaneet lukemisen malleja, kiinnostuvat kirjoista.

Lukeminen vaatii kuitenkin aikaa. Hiljaisia hetkiä, joissa on mahdollisuus keksittyä tarinan äärelle. Antaa mielikuvituksen lentää. Keskustella kirjan tapahtumista. Jakaa yhteinen seikkailu tai hämmästyksen kohteet. Nauttia yhteisesti koetusta hetkestä kirjan äärellä.

Onneksi meillä Suomessa edelleen arvostetaan lukemista, sillä lasten lukutaidon perusta luodaan varhain. Aikuisten omalla esimerkillä ja asenteella lukemista kohtaan on havaittu olevan tärkeä merkitys lapsen kiinnostuksen heräämiselle. Lapselle, jolle on luettu paljon, myös luetun ymmärtäminen on usein helpompaa. Silloin lukuinto syttyy herkemmin, mikä puolestaan johtaa lukijaksi sitoutumiseen ja edelleen taitavan lukijan polulle.

Jotta voi syntyä kiinnostus lukemista kohtaa, kirjoja tulee olla helposti saatavilla. Tartu tarinaan -hankkeessa pyritään edistämään kirjojen pariin pääsemistä. Hankkeen lukuboksit sisältävät paitsi kirjoja selattaviksi ja luettaviksi niin myös vihjeitä siitä, miten tekstejä voi lasten kanssa lukea ja käsitellä niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa.

Lisäksi meillä on Suomessa maailman tihein kirjastoverkko, joka mahdollistaa helpon pääsyn kirjojen äärelle. Kirjaston käytön on havaittu olevan yhteydessä ennen kaikkea myönteisiin asenteisiin ja motivaatioon lukemista kohtaan. Säännölliset kirjastokäynnit vanhempien kanssa ovat lapselle arvokkaita yhteisiä kokemuksia. Kirjaston käyttö tarjoaa lapselle paitsi laajan ja monipuolisen kirjatarjonnan, myös ensimmäisiä päätöksenteko- ja itsemääräämismahdollisuuksia. Tämä vahvistaa lapsen osallisuuden ja aktiivisen toimijuuden kokemuksia.

Suomessa on vahva iltasatujen lukemisen perinne. Tutkimushavaintojemme mukaan alle 3-vuotiaiden lasten perheistä 84 prosenttia harrastaa iltasatujen lukemista lähes päivittäin, mutta jo 6-vuotiaille iltasatuja luetaan selvästi harvemmin. Vanhempien ja lasten ajasta kilpailevat nykyään monet asiat. Vielä 3-vuotiaat katsovat enemmän kirjoja kuin televisiota, mutta useammin televisiota kuin kännykkää tai muita mobiililaitteita. Sen sijaan 6-vuotiailla television katsominen on ohittanut kirjojen lukemisen ja erilaisia mobiililaitteita käytetään selvästi enemmän kuin luetaan kirjoja. Vanhemmat voivat ajatella, että kun lapsi oppii itse lukemaan niin hänelle ei tarvitse enää lukea ääneen. Kestää silti vielä melkoisen pitkään, ennen kuin lapsen lukutaito on niin hyvä, että hän pystyy itse lukiessaan seuraamaan kertomuksen monimutkaisia juonenkäänteitä ja nauttimaan lukemastaan. Juuri tässä vaiheessa, kun lapsen oma lukutaito on vasta vahvistumassa, hän hyötyy erityisen paljon ääneen lukemisen hetkistä.

Kaikki lapsen varhaiset lukemiseen liittyvät kokemukset kotona ja päiväkodissa yhdessä selittävät lapsen lukemisen sujuvuutta ja lukuintoa myöhemmin koulussa. Kun vanhemmat kysyvät käytännön neuvoja siitä, kuinka he voisivat tukea lapsensa lukutaidon kehitystä, voisi tuen tiivistää kolmeen keskeiseen toimintoon: (1) Lue lapselle. (2) Lue lapsen kanssa. ja (3) Kuuntele, kun lapsi lukee. Lukiessa syntyy aikuisen ja lapsen välille yhteenkuuluvuuden tunne, joka tuottaa mielihyvää molemmille. Jaettu kokemus kirjan äärellä antaa myös yhteistä keskusteltavaa. Yksinkertaisilla asioilla kuten mukavalla asennolla, kirjan ääreen käpertymisellä ja television ja kännykän sulkemisella saadaan alulle lukemisen rutiineja. Ne edistävät myös lapsen keskittymiskykyä, jota tarvitaan kaikissa oppimistilanteissa. Kun lapsi oppii itse lukemaan, aikuisen kuunteleva läsnäolo kannustaa lasta harjoittelemaan itse. Tartu tarinaan yhdessä lapsen kanssa. Lukemattomat yhteiset seikkailut odottavat.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori.

Tiimin ytimessä

Posted on by Suvi Ylönen

Mistä on hyvä tiimi tehty? Miten hanketyössä onnistutaan? Kuinka neljä toisilleen (melkein) tuntematonta ihmistä pystyy puolessatoissa vuodessa hioutumaan toimivaksi tiimiksi ja saavuttamaan hankkeelle asetetut tavoitteet?

Hanketyö itsessään asettaa työlle ja työntekijöille omanlaisiaan vaatimuksia. Työtä on enemmän kuin ikinä ehtii tehdä, joten tärkeää on tavoitteiden määrittely ja tehtävien priorisointi. Jokaista hyvää ideaa ei voi lähteä toteuttamaan, mutta toisaalta pitää uskaltaa ideoida ja visioida, jotta hanketyön tulokset eivät jää lässähtäneeksi pannukakuksi.

Tartu tarinaan -hankkeen työntekijät eli tuttavallisemmin Tarinatiimi tapasi toisensa ensimmäistä kertaa syyskuun alussa, ja koska hankkeen syksyn tavoitteiden ja aikataulujen osalta tehtävää riittää, piti työhönkin päästä nopeasti käsiksi. Miten siis pitää ihka ensimmäinen tiimipalaveri? Aloitetaanko kalvosulkeisilla, hankkeen tavoitteiden ruotimisella vai kalenterin täyttämisellä erilaisista palavereista ja deadlineista? Käydäänkö tiukka esittelykierros ja jaetaan jokaiselle tehtävät ja vastuut?

Kun tiimipäivää on toteuttamassa kaksi pedagogia, jotka ovat olleet pitämässä lasten ensimmäistä esikoulupäivää ja ryhmäyttämässä osittain toisilleen tuntemattomia 6-vuotiaita, oli toteutustapakin hieman erilainen. Ennen turhia esittelyjä tai small talk -puheita laitoimme munakellon tikittämään ja tehtävänä oli keksiä mahdollisemman monta meitä neljää yhdistävää tekijää. Virallisen esittelykierroksen hoidimme tässäkin blogissa tutuksi tulevan kysymyspatteriston avulla ja jokainen sai suositella muille tiimiläisille lukemista. Askartelimme myös kukin oman puhekuplamme lukemisen merkityksestä.

Ruuan äärellä ihminen rentoutuu, joten kesken palaverin joimme kahvit ja teet ja söimme syksyistä omenapiirakkaa. Samalla kävimme läpi Enneagrammi-testin meille antamia tiimityyppejä ja pohdimme, mitä jokainen tiimiin tuo ja mitkä roolit ja tehtävät jäävät hankkeen ohjausryhmän hoidettaviksi. Oli mielenkiintoista huomata, että tiimityyppimme menivät osittain ristiin ja lomittain. Tässä onkin varmasti yksi tiimin sekä vahvuus että mahdollinen salakavala ansa. Onneksi meillä tosiaan on ohjausryhmällisen verran asiantuntijoita ja laadunvalvojia työtämme täydentämässä!

Viimeisenä kohtana päivän ohjelmassa oli salaperäinen tiimiytymistehtävä, jolle oli annettu tarkka aikataulu ja varoitus, että tulemme poistumaan neljän seinän sisältä. Reippaan pienen kävelyn jälkeen Tarinatiimi olikin ensimmäisen todellisen haasteensa edessä, kun tehtäväksi tuli timantin ryöstäminen tunnissa Way Outin Diamont Heist -pakohuoneesta. Pakohuonepeli osoittautui erinomaiseksi tiimiytymistehtäväksi ja osoitti myös, että meillä on dreamteamin aineksi käsissämme. Sen lisäksi, että viihdyimme mainiosti pelin tiimellyksissä ja saimme arvokkaan yhteisen kokemuksen tiimin reppuun, näin hankevastaavan roolissa sain arvokkaan havainnoin siitä, että jokainen kantoi kortensa kekoon ja eteenpäin pääsimme usein juuri yhteistyöllä. Vaikka timantti jäikin tällä kertaa ryöstämättä (emme nimittäin ole näköjään rikollisliigan veroisia kassakaapin tiirikoimistaidoiltamme), niin pelistä jäänyt draivi toivottavasti jäi päälle ja auttaa meitä muuttamaan jatkossakin timanttiset ideat rautaisiksi käytännön sovelluksi.