Marko Lamminmäki on 6- ja 9-vuotiaiden tyttöjen isä, jolla on vaikea lukihäiriö.
”En muista miten minulle luettiin lapsena. Sen muistan, että mummoni luki minulle lomilla. Minulla on vaikea lukihäiriö ja sen vuoksi inhosin ja pelkäsin lukemista.
Isäksi tullessani ajattelin, että lukeminen lapselle on tärkeää, koska itselläni oli ollut niin suuria vaikeuksia siinä. Nyt meillä pyörii kirjoja joka paikassa pitkin kotia. Ajattelen, että on tärkeää, että kirjoja on esillä. Näin ne tulevat tutuiksi tytöille. Meille ei osteta paljon kirjoja, koska asumme niin lähellä pääkirjastoa. Luemme kirjoja etenkin iltasatuina.
Parasta kirjojen lukemisessa lasten kanssa ovat tunteet, joita kirja voi herättää. Haastavaksi koen ajan löytämisen ja läsnäolon.
Lapsille olen lukenut paljon runokirjoja. Niistä oli myös hyvä aloittaa lukemista lapsille, koska ne ovat lyhyitä ja lapselle voi lukea juuri niin monta runoa kun lapsi jaksaa kuunnella tai lukija jaksaa lukea. Pidän myös oivaltavista nykyaikaisista kirjailijoista kuten Timo Parvelasta ja Paula Norosesta. Parhaita ovat kirjat, joihin jää itsekin koukkuun.
Luen lapsille, koska minulle on tärkeää että he oppivat ja haluavat lukea myös itse tulevaisuudessa. Aion lukea heille niin kauan kunnes he saavat lukemisesta suuremman kokemuksen itse lukemalla.”
Teksti on osa “Isät lukijoina” -juttusarjaa, jossa esittelemme Miesten viikolla 2018 erilaisia miehiä ja isejä lukijoina.