Avainsana: isien iltasatuviikko

Isä, olisiko tänään hyvä päivä lukea?

Posted on by Suvi Ylönen

Mitä sitä voisi lukea?
Maailmassa on niin paljon kirjoja!
Jos valittu ei sitten kiinnosta,
täytyykö aloittaa toinen kirja ihan alusta?
Entä pitääkö koko kirja lukea
eikö voida katsoa vain kuvia
tai saako edes vähän yli hyppiä ja huijata?
”Voisitko iskä tänään vähän lukea?”
Pyytää pieni nalle kainalossa iltasatua.
Kohta ne juoksee jo pitkin kyliä,
vielä hetki aikaa on tarjota syliä.

On ollut ilo tavata monta isää, joille iltasatu tai muu yhteinen lukuhetki lapsen kanssa on kiinteä osa arkea. Vielä hienompaa on ollut ehkä huomata se, että näissä kohtaamisissa ei olla puhuttu lukemisen hyödyistä, vaan siitä, mitä kaikkea yhteinen lukuhetki antaa isälle! Kuten Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto totesi, hyvän lastenkirjan parissa viihtyvät sekä lapset että vanhemmat ja lukuhetki palkitsee molemmat! Vaikka lapselle lukeminen vaatiikin väsyneenä tai arjen kiireessä tietoisen päätöksen, on lopputulos usein enemmän kuin osiensa summa. Ne isät, jotka lukevat lapsilleen, tekevät sitä siksi, että se on oikeasti kivaa!

Tällä viikolla lukevan miehen mallia Kiedo meidät tarinaan -kampanjassa ovat näyttäneet Antti Niskanen, Eetu Laurikainen, Otto Virkkula, Juuso Vainio, Tuomas Kurttila, Mikko Kalteva ja Henri Halkola lukutuokioilla sekä Taneli Kärmeniemi, Marko Lamminmäki, Jouko Huttunen ja Timo Koivisto kertomalla omasta arjestaan ja tavoistaan lukea. Sen lisäksi, että Tarinatiimi kiittää teitä, haluan välittää teille kiitoksen myös lapsilta: Se, mitä teitte, on ollut hienoa ja merkityksellistä! Olen kuullut useammakin palautteen, kuinka lukutuokioissa on ollut vain yksi huono puoli; ne ovat olleet kuulemma liian lyhyitä! Olemme tehneet kaikista viikoin tuokioista nyt soittolistan YouTubeen, joten sieltä löytyy nyt pari tuntia tarinointia. 

Toivomme kuitenkin, että kampanja olisi herättänyt myös ne isät ja miehet, jotka eivät vielä jostain syystä lue joko omalle tai vaikkapa sukulaislapselle! Vaikeinta on ehkä aloittaa, löytää se hetki tarttua kirjaan ja oma tapansa lukea. Osalle lukeminen on helppoa, vaikkapa omasta lapsuudesta saadun mallin kautta. Mutta kaikille se ei ole ollut sitä, osalle lukeminen vaatii hieman aikaa, vaivaa ja opettelua. Se on kuitenkin mahdollista, juuri Sinä pystyt siihen! Tietäsi helpottaaksemme olemme keränneet tämän viikon esimerkkiä näyttäiden isien vinkkilistan.

Isien vinkkilista lukemiseen

  • Lue sellaista kirjaa, mistä myös itse pidät! Esimerkillä ja omalla innostuksellasi on valtava voima! (Jos et tiedä, mistä kirjasta aloittaisit, katso alta lista miesten suosittelemista kirjoista!)
  • Jo ihan pienelle vauvalle voi lukea! Lue ääneen vaikka sanomalehteä tai Bilteman kuvastoa, kunhan luet!
  • Kirjasta on moneksi! Se sopii hetkiin, jolloin olisi tärkeää rauhoittua (kuten iltaan) tai jolloin täytyisi malttaa hetki odottaa. Kokeile, jos et usko!
  • Tee lukemisesta tapa ja päätä, että vaikka joka ilta luetaan hetki, pienikin, oli mikä oli!
  • Lukeminen johtaa usein mielenkiintoisiin ja oivaltaviin keskusteluihin lapsen kanssa. Jos haluat jakaa tai opettaa lapselle jotakin itsestäsi tärkeää, niin etsi aiheeseen liittyvä lastenkirja!
  • Lukeminen on myös oiva tapa olla lähellä lasta ja se on usein myös lapsille todella tärkeää.
  • Kirjojen avulla voi käsitellä lapsen elämässä tapahtuvia merkittäviä asioita. Oli se sitten mitä tahansa, yleensä aiheeseen kuin aiheeseen löytyy kirja. Kannattaa kysyä kirjastosta (tai googlettaa!)
  • Lukeminen on helppoa, jos itsellä on kokemus siitä, kuinka kivaa oli, kun joku lapsena luki. Jos tämmöistä kokemusta ei ole, niin lukeminen saattaa vaatia vähän opettelua. Se on kuitenkin lapselle niin merkityksellistä, että siihen kannattaa käyttää vähän aikaa ja vaivaa! 
  • Lukeminen on helppo aloittaa vaikka lasten runokirjoista tai kuvakirjoista! Niissä tekstit ovat lyhyitä ja aluksi voi vaikka keskittyä katselemaan pelkästään kuvia.
  • Isän tarjoamalla mallilla on suuri vaikutus lapseen. Jos luet ja näytät esimerkkiä, niin todennäköisesti myös lapsesi innostuu lukemisesta! Ja lukemisella on paljon hyötyjä! Satsaa siis lapsesi tulevaisuuteen.
  • Lukemisen ei tarvitse olla niin vakavaa. Lapsista voi olla hauskaa, jos muutat sanoja tai hassuttelet, ja lapsen tehtävänä on saada sinut kiinni ”huijaamisesta”.
  • Voit ja saat keksiä oman tapasi lukea. 

Osana Kiedo meidät tarinaan -kampanjaa keräsimme miehiltä vinkkejä kirjoista, joita he ovat lukeneet lasten kanssa (ja pitäneet siitä!) Tässä kolmen kärki ja muutama vinkki vielä siihen päälle:

Isien kirjavinkit

  1. Ykköspaikan veivät Mauri Kunnaksen  kirjat! Mauri Kunnaksen kirjoista löytyy paljon katseltavaa ja monenlaisia tarinoita. Herra Hakkaraisen etsiminen jokaiselta aukeamalta kuuluu lukukokemukseen! Valitsemalla lukuhetkeen jonkin kuvakirjan Kunnaksen laajasta tuotannosta, ei valinta voi mennä pieleen!
  2. Kakkospaikan isien kirjavinkkauksessa vei Tatu ja Patu-kirjasarja. Nämä naurattavat usein sekä lasta että isää, mikä ei ole ollenkaan huono asia!
  3. Jos kirjan kannessa lukee Risto Räppääjä, niin yleensä myös tällöin huumori on taattua. Risto Räppääjä -kirjat veivät siis tässä kilpailussa pronssimitalin.
  4. +++ Muita kirjasarjoja, joita erityisesti isät tykkäävät lukea: Siiri-kirjat, Maukka ja Väykkä, Kapteeni Kalsari, Mikko Mallikas, Miina ja Manu sekä Pekka Töpöhäntä.
  5. Vinkki vitonen, seuraavan lapsen kanssa luettavan kirjan voi valita yllä olevasta listasta tai sitten voi vaikka piipahtaa lapsen kanssa kirjastossa ja antaa joko lapsen valita kirjan tai valinnan voi tehdä yhdessä! Tärkeintä on, että lukee, tosin lukuhetki on itselle mielekkäämpi, mieluisampi ja todennäköisemmin toistuva, jos valitsee kirjan, jonka parissa myös itse viihtyy.

Ihanaa isänpäivää kaikille Suomen isille!
toivottaa Tarinatiimi

Isät lukijoina: Lapselle lukeminen palkitsee sekä lapsen että lukijan!

Posted on by Suvi Ylönen

Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto lukee iltaisin saadakseen ajatukset irti työstä. Myös lapsille lukeminen kuuluu jokaiseen päivään.

Kaupunginjohtaja Timo Koivisto, Jyväskylä


Timo Koiviston lapsuudenkodissa lukemista arvostettiin, kotoa löytyi paljon kirjoja ja lapsille luettiin joka ilta. Perheen kolme poikaa opetettiin jo varhain lukemaan ja Timo Koivisto lapsuusmuistoihin kuuluukin, kuinka äidinkielen lehtorina ja lukion rehtorina työskennellyt isä opetti häntä Aapisen avulla. Omat lapsuuden suosikkikirjat olivat S.E. Hintonin seikkailukirjat ja Koivisto muistelee myös sitä, kuinka äiti luki hänelle jännittävää Ruohometsän kansaa. Ensimmäinen luettu aikuisten kirja teki vaikutuksen, kun Koivisto luki Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. – Olin silloin ehkä 8. tai 9. luokalla ja se oli vahva kokemus. Ajattelin, että voiko tämmöisiäkin kirjoja olla olemassa.

Lapsuudenkodin lukuympäristö on siirtynyt myös Timo Koiviston oman perheen käytännöksi. – Luemme joka ilta nuoremmalle pojallemme, joko minä tai vaimoni, hän kertoo, – joskus 10-vuotias poikani lukee meille, mutta joka tapauksessa lukeminen kuuluu jollain tapaa jokaiseen iltaan.

Myös omalta yöpöydältä löytyy aina jokin kirja, tällä hetkellä Tommi Kinnusen Pintti-kirja lähenee loppuaan, sitä ennen Koivisto luki suosikkikirjailijansa Jari Tervon teoksen Aamen. Koivisto kuvaileekin itseään aktiiviseksi lukijaksi ja lukemista toimivaksi tavaksi rentoutua iltaisin ennen nukkumaan menoa. Isänpäivälahjaksi on paketissa odottamassa kirja, ja jos lukeminen meinaa loppua, niin Koivisto vierailee kirjastossa. Sieltä on löytynyt kirjoja myös lapsille luettavaksi.

–Parhaat lastenkirjat ovat sellaisia, jotka ovat itsestäkin mielenkiintoisia. Esimerkiksi Tatu ja Patu -kirjoissa ja Mauri Kunnaksen kirjoissa on huumoria ja oivalluksia, jotka viihdyttävät lukijaakin. Hyviä lastenkirjoja on kiva lukea, koska niistä aikuinenkin saa jotain.

Jokailtainen lapsille lukeminen vaatii päätöksen, josta ei Koiviston mukaan tingitä. Joskus se voi olla hankalaa arjen kiireen keskellä, mutta aina luetaan edes vähän. –Puuduttavinta lukeminen on ollut silloin, kun lapset halusivat, että luetaan joka ilta samaa kirjaa, jonka lapsi osasi jo ulkoa! Silloin oli välillä haastavaa jaksaa lukea, Koivisto kertoo.

Mutta siitä huolimatta Timo Koivisto luki. Se, että lukeminen on kuulunut niin kiinteästi Koiviston perheen arkeen, on taannut myös perheen pojille lukuinnon. Kiinnostava kirja saattaa viedä voiton jopa sähköisistä houkutuksista kuten videopeleistä tai YouTubesta. Lapsille luettavat kirjat valitaan mielenkiinnon mukaan, ja niiden pohjalta onkin käyty paljon keskusteluja.

Äidinkielen ja lukemisen merkitys on Timo Koiviston mukaan ehkä vaikea hahmottaa lapsuudessa ja nuoruudessa, hänelle asian tärkeys kirkastui opiskellessa juristiksi. –Oman uran kannalta äidinkielen hallitseminen on kaiken A ja O. Luen työssäni paljon erilaisia tekstejä. Opiskellessani juristiksi ymmärsin, että juridiikkahan on täyttä äidinkieltä. Täytyy ymmärtää lukemaansa, osata tuottaa perusteltuja tekstejä ja argumentoida asiansa sanallisesti.  Timo Koivisto toivookin pojistaan kasvavan aktiivisia ja kriittisiä lukijoita.

 Nykymaailmassa tulee osata tunnistaa myös virheellinen tieto eli olla kriittinen lukija, joka ymmärtää ja sisäistää lukemansa.

Lukemiselle Koivisto antaakin monia merkityksiä. Rauhoittumisen ja yhteisen vuorovaikutuksen lisäksi hän pohtii lukemisen tärkeyttä esimerkiksi mielikuvituksen kehittymiselle ja oman äidinkielen omaksumiselle. Äidinkielen merkitys korostuu hänen mukaansa myös vieraita kieliä opetellessa.

Itse Timo Koivisto toivoisi ehtivänsä lukea nykyistä enemmän. Hänelle joulu- ja kesälomat tarkoittavatkin sitä, että on aikaa tarttua dekkariin ja lukea rauhassa, jopa päiväsaikaan.

Isät lukijoina: “Ilo ja mielenkiinto ovat kaikkein tärkeimpiä asioita lapsille luettaessa”

Posted on by Karoliina Vallipuro

Jouko Huttunen on isä, isyystutkija ja kasvatustieteiden tohtori. Hänellä on kokemusta isäksi tulosta niin 23- kuin 54-vuotiaanakin. 

Lapsuudessani äiti luki meille lapsille usein, mutta en muista, että isällä olisi ollut sellaiseen aikaa tai haluakaan. Pekka Töpöhäntä-kirjojen lukemista olisin kuunnellut vaikka kuinka paljon. Kun äiti alkoi väsyä niiden lukemiseen, sain hyvän syyn opetella itse lukemaan. Samastuin täydellisesti Pekkaan ja tunnistin myös luokaltani ilmiselvät Monni, Pilli ja Pulla. Nostalgisimmat muistoni liittyvät talvi-iltoihin, jolloin äiti kutoi sukkaa tai villapaitaa ja kertoi meille lapsille jännittäviä satuja ulkomuististaan ilman kirjaa.

Itse luin lapsuudessani todella paljon. Lapsuuteni ajoittui 1950- ja 60-luvuille, jolloin ei ollut esimerkiksi televisiota, tietokoneita tai kännyköitä. Syrjäseudulla asuminen sulki pois monia ajanviettomahdollisuuksia, joita kaupungin lähellä asuvilla lapsilla oli. Onneksi oli maalaiskansakoulun kirjasto, jonka valikoiman luin lähes kokonaan. Myöhemmin opiskelu ja työ yliopistolla tavallaan vieroittivat minua romaanien lukemisesta, sillä tieteelliset ja tietokirjat valtasivat myös vapaa-aikani. Nykyisin luen hyvin valikoivasti ja harkiten vain hyviä kirjoja.

Isäksi tultuani pidin lapselle lukemista itsestään selvänä. Kun tulin ensimmäistä kertaa isäksi, olin 23-vuotias, ja touhusin isänä aika lailla ”selkäydinjatkeella”. Esimerkiksi iltasadun lukemisessa ajattelin myös itseäni: mikä lastenkirja minua kiinnostaa ja onko nyt sellainen fiilis, että voisin lukea. Itse asiassa minulla oli usein vähintään yhtä hauskaa kuin lapsilla, sillä sopiva teksti on aina houkuttanut minua teatraaliseen lukemiseen. Saatoin ylinäytellä kirjan kohtauksia tai syöttää välillä pajunköyttä, jonka lapset kyllä hoksasivat ja saivat siitä villiintymiskohtauksia. Vanhemmalla iällä olen ehkä tullut asiallisemmaksi lukijaksi, mene ja tiedä. Ainakin tiedän enemmän lukemisen vaikutuksista lapsen kehitykseen. Silti pidän iloa ja mielenkiintoa edelleen kaikkein tärkeimpinä asioina lapsille luettaessa.


“Itse asiassa minulla oli usein vähintään yhtä hauskaa kuin lapsilla, sillä sopiva teksti on aina houkuttanut minua teatraaliseen lukemiseen.”

Lapsuuskotini vaatimattomissa oloissa kirjat olivat etupäässä lainakirjoja. Niinpä niitä luettiinkin huolella ja ahkerasti. Omassa perheessäni kirjoja on myös paljon ostettu, jolloin saattaa käydä myös niin, että tietyn kirjan lukeminen jää hamaan tulevaisuuteen, koska sehän odottaa siellä hyllyssä. Perhe-elämä on tullut kiireisemmäksi ja otollinen aika lukemiselle on mielestäni kaventunut. Harvassa perheessä taidetaan enää viettää esimerkiksi iltapuhdetta tai hämärän hyssyä – tai että ylipäätään kaikki ovat yhtä aikaa kotona. Onneksi kirjaa voi lukea yksikseen missä ja milloin vaan, sitten kun on oppinut lukemaan, mutta siihen tarvitaan motivaatiota. Ja se syntyy suurelta osin jo ennen lukemaan oppimista.

Mielestäni lapselle lukemisesta voi kehittää tradition tai tavan, jota voi käyttää apuna siirtymätilanteissa. Kirjan lukemisesta voi tulla lapselle haluttu ja turvallisuutta tuova siirtymäriitti tilanteesta, mielialasta tai olotilasta toiseen. Monelle taaperoikäiselle ja isommallekin siirtyminen ”moodista” toiseen voi olla haasteellista (esimerkiksi leikin keskeyttäminen päivällisen tai nukkumaan menon takia). Iltasatuahan käytetään usein juuri tähän tarkoitukseen. Lukuhetken kautta siirrytään päivän puuhista nukkumaanmenopuuhiin. Kirjan lukeminen avaa lapselle toisen todellisuuden, vaihtoehdon, johon lapsi helposti solahtaa vilkkaan mielikuvituksensa ansiosta. Ylikierroksillakin käyvä lapsi rauhoittuu usein kuin taikaiskusta, jos lukija ja kirja tarjoavat hänelle houkuttelevan vaihtoehdon. Itse olen käyttänyt tätä keinoa myös lääkärin odotushuoneessa, matkoilla tai kun aika on käynyt pitkäksi jotain odotellessa. Se on myös loistava tapa päästä ”kaikki taas yhdessä” – olotilaan esimerkiksi sen jälkeen kun joku lapsi on ollut poissa tai vaikkapa vain huonolla tuulella. Muistan että yleensä kun aloin lukea jotain kirjaa perheen nuorimmalle olohuoneen sohvalla, niin pikkuhiljaa siihen viereen hivuttautuivat myös isommat lapset – mukamas vain sen tarinan vuoksi.


“Kirjan lukemisesta voi tulla lapselle haluttu ja turvallisuutta tuova siirtymäriitti tilanteesta, mielialasta tai olotilasta toiseen.”

Minulle kaikkein mukavinta lapsille lukemisessa ovat olleet ilo ja hauskuus, mikä on syntynyt tilanteen vuorovaikutteisuudesta ja yhteenkuuluvuuden tunteesta. Itselleni ei ole ollut luontaista lukea posmottaa monotonisella äänellä hiirenhiljaa istuville lapsille, vaikka tästä tyylistä on jopa hyötyä iltasadun kohdalla. Sen sijaan lukuhetkistäni tuli usein jonkinlainen vuorovaikutusleikki, jossa lapset keskeyttivät minut, koska luin ehkä väärin tai keksin juoneen omiani. Heistä oli taasen hauskaa vahtia lukemistani, että missä kohtaa siihen pitää puuttua.

Tykkään lukea kaikenlaisia kirjoja lapsille, toki lapsen iästä riippuen. Kun lapsi alkaa ymmärtää kuulemaansa, on aloitettava helppotajuisista ja lyhytvirkkeisistä kirjoista kuten esim. Tammen kultaiset kirjat ja Miina ja Manu –kirjat. Niitäkin voi olla hauska lukea. Tietysti lukijana saa itselleen enemmän kun siirrytään pitempijuonisiin lastenkirjoihin. Minusta on ollut itselleni sivistävää lukea lapsille esimerkiksi Astrid Lindgrenin Peppi Pitkätossu- ja Eemeli-kirjoja, puhumattakaan hänen syvällisemmistä kirjoistaan kuten Mio, poikani Mio ja Veljeni Leijonamieli, joita voi (ja ehkä pitääkin) lukea vähän vanhemmille lapsille. Tietenkin jokaisen suomalaisen pitäisi lukea edes yksi Muumikirja. Pidän myös lähes kaikista nykyisistä lastenkirjoista: Ella-kirjat, Onneli ja Anneli, Heinähattu ja Vilttitossu, Koiramäki ja Hakkarainen jne. Voi olla, että näistä esimerkeistä paljastuu myös se, että kuulijat ovat olleet enimmäkseen tyttöjä, ja lukutuokiot isä-tytär-tilanteita. Minulle se on sopinut hyvin.

Teksti on osa “Isät lukijoina” -juttusarjaa, jossa esittelemme Miesten viikolla 2018 erilaisia miehiä ja isejä lukijoina. 

Isät lukijoina: “Parhaita ovat kirjat, joihin jää itsekin koukkuun”

Posted on by Karoliina Vallipuro

Marko Lamminmäki on 6- ja 9-vuotiaiden tyttöjen isä, jolla on vaikea lukihäiriö.

”En muista miten minulle luettiin lapsena. Sen muistan, että mummoni luki minulle lomilla. Minulla on vaikea lukihäiriö ja sen vuoksi inhosin ja pelkäsin lukemista.

Isäksi tullessani ajattelin, että lukeminen lapselle on tärkeää, koska itselläni oli ollut niin suuria vaikeuksia siinä. Nyt meillä pyörii kirjoja joka paikassa pitkin kotia. Ajattelen, että on tärkeää, että kirjoja on esillä. Näin ne tulevat tutuiksi tytöille. Meille ei osteta paljon kirjoja, koska asumme niin lähellä pääkirjastoa. Luemme kirjoja etenkin iltasatuina.

Parasta kirjojen lukemisessa lasten kanssa ovat tunteet, joita kirja voi herättää. Haastavaksi koen ajan löytämisen ja läsnäolon.

Lapsille olen lukenut paljon runokirjoja. Niistä oli myös hyvä aloittaa lukemista lapsille, koska ne ovat  lyhyitä ja lapselle voi lukea juuri niin monta runoa kun lapsi jaksaa kuunnella tai lukija jaksaa lukea. Pidän myös oivaltavista nykyaikaisista kirjailijoista kuten Timo Parvelasta ja Paula Norosesta. Parhaita ovat kirjat, joihin jää itsekin koukkuun.

Luen lapsille, koska minulle on tärkeää että he oppivat ja haluavat lukea myös itse tulevaisuudessa. Aion lukea heille niin kauan kunnes he saavat lukemisesta suuremman kokemuksen itse lukemalla.”

Teksti on osa “Isät lukijoina” -juttusarjaa, jossa esittelemme Miesten viikolla 2018 erilaisia miehiä ja isejä lukijoina. 

Isät lukijoina: “Kirjastot ovat ihmisoikeus!”

Posted on by Suvi Ylönen

Lastentarhanopettaja Otto Virkkulalle on luettu paljon lapsuudessa. Nyt Otto haluaa jakaa innostuksen ja rakakuden kirjoihin sekä työssään että omille lapsilleen. 

Olen Otto Virkkula, kahden lapsen isä ja ammatiltani lastentarhanopettaja. Työssäni olen paljon lasten kanssa. Olen myös hyvin perhekeskeinen ja haluan viettää paljon aikaa lasteni ja vaimoni kanssa. Työminäni ja arkiminäni ovat aika samankaltaiset. Tai oikeastaan olen aina vaan Otto.

Muistikuvani mukaan minulle luettiin varhaislapsuudessa joka ilta pitkälle alakouluun asti. Monesti se oli isä, joka luki. Jos isä ei ollut paikalla, äitini yritti lukea. Äidilläni oli lukihäiriö, joten oli hienoa, että hänkin luki välillä. Luimme monenlaisia kirjoja, aina kansansaduista Aku Ankkoihin. Lastenromaaneista mieleen ovat jääneet esimerkiksi Ronja Ryövärintytär ja Peppi Pitkätossu. Välillä isä keksi itse satuja. Tykkäsin Keke Rosbergista ja isä keksikin Kekestä formulatarinoita. Iskän innostamana olen myös lukenut Jääasema Zebraa. Se oli ensimmäinen “aikuisten kirja”, jonka olen lukenut. Luimme myös paljon tietokirjoja yhdessä. Meillä on edelleen kirjahyllyssä vuoden -56 Pikkujättiläinen.

Olen myös aina tykännyt lukea itse, erityisesti sarjakuvia, koska olen visuaalinen ihmisen. Luen mielelläni klassikoita, koska ajattelen, että niiden on pakko olla hyviä, koska ne ovat siinä asemassa. Haluan valita kirjani tarkasti, siinä pitää olla joku tunne ennen kuin tartun kirjaan. Luen edelleen paljon myös sarjakuvia ja koen, että sarjakuvien arvostus on jälleen nousussa. Tykkään lukea kirjoja, joista olen katsonut elokuvia ja vertailla tarinoita keskenään. Pidän edelleen myös tietokirjoista.

Mielestäni on itsestään selvää, että lapsille luetaan. Kotona päivittäin joko minä tai vaimoni lukee iltasadun. Käymme usein kirjastossa ja luemme myös omia vanhoja lastenkirjoja. Joskus keksin lapsille itse tarinoita. Olemme lukeneet klassikkolastenkirjoja, kuten Astrid Lindgrenin teoksia ja monia muita lastenromaaneja. Esimerkiksi Hassut hurjat hirviöt ja Iso kiltti jätti olivat mukavia kokemuksia. 

Vanhin poikani on nyt 7-vuotias ja olen iloinen, kun lukuinnostus on siirtynyt häneen. Hän lukee myös ääneen pikkuveljelleen.

Mielestäni kirjat tarjoavat monenlaisia näkökulmia maailmaan, avartavat maailmankatsomusta, antavat keinoja oppia ja selviytyä erilaisista ongelmista. Samalla ne rikastuttavat mielikuvitusta ja kerryttävät sanavarastoa. Kirjat ovat hyviä elämän opettajia ja niiden kautta perinteet ja arvot siirtyvät tuleville sukupolville.

Työssäni luen lapsille päivittäin ja rohkaisen lapsia tarttumaan kirjaan. Meillä on lasten saatavilla erilaisia kirjoja, joita lapset saavat tutkia myös oman mielenkiintonsa mukaan. Kirjat ovat päiväkodin arjessa siis koko ajan läsnä. Haluan opettaa, että kirjat tuottavat hyvää oloa ja kirjojen avulla voi myös käsitellä erilaisia tunteita ja oppia uusia asioita. Mielestäni kirjastot ja lukeminen ovatkin suorastaan ihmisoikeus!

Teksti on osa “Isät lukijoina” -juttusarjaa, jossa esittelemme Miesten viikolla 2018 erilaisia miehiä ja isejä lukijoina. 

Isät lukijoina: “Haluan siirtää lapselle lukemisen innon”

Posted on by Karoliina Vallipuro

Taneli Kärmeniemi on 4- ja 1-vuotiaiden lasten isä, joka hoitaa lapsia kotona vuorotellen puolisonsa kanssa.

“Lapsena minulle luettiin enimmäkseen iltasadun muodossa. Meillä luettiin paljon Disneyn tarinoita: Bambia, Leijonakuningasta, Dumboa ja niin edelleen. Kävimme paljon kirjastossa. Luin lapsena paljon, enemmän kuin nykyään. Nykyään luen vaihtelevasti ja yleensä enemmän loma-aikoina.

Ennen ensimmäisen lapseni syntymää ajattelin, että on tärkeää lukea lapselle jotta lukemisesta tulee tapa. Mielestäni nykyään luetaan liian vähän. Tällä hetkellä opettelemme vanhemman lapsen kanssa kirjaimia joten lukeminen on erityisen kiinnostavaa puuhaa. Meillä on suhteellisen paljon kirjoja ja lukeminen on yleensä yhteinen rauhoittumisen hetki. Luemme kirjoja iltasatuna ja mukavana pienenä lepohetkenä yhdessä sohvalla. Nuoremman lapsen kanssa harjoittelemme potalla käymistä ja siinä aika kuluu huomattavasti nopeammin yhteisen lukuhetken parissa.

Tykkäämme lukea erityisesti Tatu ja Patu -kirjoja. Ne ovat mukavan nykyaikaisia, nokkelia ja hauskoja sekä aikuisen että lapsen mielestä. Lapselle on mukava lukea kirjaa, jota hän erityisesti odottaa ja jossa on joku hänen suosikkikohtansa. Erityisen mukavaa lukemisessa lapsen kanssa ovat oivaltamisen hetket sekä se, kun voidaan rauhoittua yhdessä kiireisen arjen keskellä. Joskus lapsen nokkelat kysymykset kirjan sisällöstä ja asioista haastavat, mutta näitä on toisaalta myös mukava yhdessä pohtia.


Erityisen mukavaa lukemisessa lapsen kanssa ovat oivaltamisen hetket.

Luen lapsilleni, koska mielestäni lukeminen on loistava tapa viettää lapsen kanssa hetki rauhassa. Kirjat voivat auttaa myös lasta ymmärtämään maailman ilmiöitä joita itse ei voisi tai muistaisi tuoda yhtä selkeästi esille. Haluan myös siirtää lapselle lukemisen innon, koska pidän sitä tärkeänä taitona elämässä. Haluan lukea lapsille niin pitkään kuin he itse haluvat. Toki aikuisiällä mennessä lukemisen luonne voisi hieman muuttua..”

Teksti on osa “Isät lukijoina” -juttusarjaa, jossa esittelemme Miesten viikolla 2018 erilaisia miehiä ja isejä lukijoina. 

Nyt on isien iltasatuviikko!

Posted on by Suvi Ylönen

Hei mies, milloin viimeksi luit kirjaa?

Kuka teidän perheessänne lukee lapselle iltasadun? Ovatko lapsenne niitä onnellisia, jotka saavat nauttia sekä äidin että isän lukemista tarinoista? Onneksi olkoon! Tutkimusten mukaan äidit lukevat lapsilleen enemmän kuin isät. Myös isien lukeminen on tärkeää, sillä isien lukemisella on osoitettu olevan erityistä hyötyä lapselle. Tutkimuksissa on myös huomattu, että isät kiinnittävät lapsen huomion eri asioihin kirjaa lukiessaan kuin äidit ja tätä kautta lukeminen kartuttaa muun muassa sanavarastoa. Ja jos ei edes mietitä hyötyjä tästä näkökulmasta, niin lukuhetki itsessään on kivaa ja lapselle usein hyvin merkityksellistä! Siinä yhdistyy läheinen hetki vanhemman kanssa, kirjan äärelle on helppo rauhoittua ja samalla yhdessä ihmetellä ja kysellä kirjan tapahtumista. Lukemalla kirjaa vanhempi tarjoaa lapselleen paljon enemmän kuin yhden lukukokemuksen. Lukeminen on esimerkiksi luonteva tapa osoittaa rakkautta lapselle ja viettää läheisiä hetkiä.

“Iskä lukee hassuja satuja hassuilla äänillä. Välillä iskä koittaa huijata ja lukea sadun väärin ja silloin pitää huomata ja käskeä iskää lukemaan oikein. On kivaa saada iskä kiinni huijauksesta. Kun iskä lukee niin saa olla iskän lähellä.” (Tyttö 5v.)

Kaikista perheistä ei löydy äitiä ja isää. Enemmän kuin biologisista suhteista kyse on kuitenkin siitä, millaista mallia lapsi saa ympäristöltään lukemisesta. Lukija voi siis aivan hyvin olla myös isoisä, kummisetä tai vaikkapa eno. Erityisesti pojille on tärkeää nähdä lukevan miehen malli. Toisaalta myös tytöt hyötyvät siitä, että heillekin lukee mies. Lukeminen on helppo tapa viettää aikaa lapsen kanssa, etenkin silloin, jos suhde lapseen ei ole (vielä) kovin läheinen. Kodin lukuympäristöllä on havaittu olevan merkitystä siihen, millainen suhde lapsella kirjoihin ja lukemiseen muodostuu, ja suhde kirjoihin taas vaikuttaa tulevaisuuteen jopa niin paljon, että se kumoaa sosioekonomiseen taustaan liittyviä tekijöitä!

”Kun isi lukee mulle, niin se tuntuu siltä, että isi tykkää musta ja sillä on aikaa mullekin eikä vain töille.” (Tyttö 7v.)

Poikien lukutaidon on huomattu Suomessa olevan heikompi kuin tyttöjen. Pojat lukevat vähemmän ja pojissa on enemmän heikompia lukijoita kuin tytöissä. Ihmepilleriä tilanteeseen ei ehkä ole, mutta kannattaa myös tarkastella kriittisesti vallalla olevia ajatuksia lukemisesta ja lasta ympäröivää lukuympäristöä. Millaisia mielikuvia lukemiseen liitetään? Lukevatko supersankarit kirjoja? Pidetäänkö lukemista edelleen ”tyttömäisenä” tai ”nörttien” puuhana? Onko meillä olemassa sellaisia esimerkkejä siitä, miten lukeminen liitetään luontevasti maskuliinisuuteen? Pienet pojat pitävät kirjoista siinä missä pienet tytötkin. Mutta onko tarjolla luontevia tapoja kasvaa omaksi itsekseen (vaikkapa rosvoja jahtaavaksi kaikkivoivaksi supersankariksi) kirja kainalossa?

“Isä lukee melkein joka päivä ja se on kivaa. Silloin saa olla isän lähellä ja jutella päivän asioista ja isä höpsöttää. Isän kanssa on kiva tutkia tietokirjoja.” (Poika 8v.)

Poikien lukuinnostuksen herättämiseen pätevät samat lait, mitkä ovat kaiken lukuinnostuksen takana. Luetaan kirjoja, joista lapsi on kiinnostunut. Vaikka se sitten jossain elämänvaiheessa tarkoittaisi sitä kakka- tai pierukirjaa. Toisekseen, poikien tulisi saada nähdä lukevan miehen mallia, mielellään vielä sellaisen miehen, jota poika ihailee ja millaiseksi hän itsekin tahtoisi kasvaa. Jos lukeva mies löytyy sekä kotiympäristöstä että lapsen ihailemasta julkisuuden henkilöstä, niin sitä parempi. Tärkeää olisi myös, että luettu jotenkin liittyy ja linkittyy lapsen elämään ja arkeen. Joko niin, että luetaan siitä, mikä lasta sillä hetkellä kiinnostaa tai sitten niin, että etsitään kirjoja lapsen elämässä tapahtuviin asioihin liittyen. Yhtä tärkeää on se, että lukemisen jälkeen on lupa touhuta ja tehdä. Lukeminen voi olla nimittäin portti myös seikkailuun, uuteen leikkiin tai innostaviin keksintöihin!

“Kivaa, kun saa olla isin sylissä ja isi lukee aina yhden luvun enemmän kuin äiti.” (Poika 6v.)

Ja lopuksi vielä äidit, teidän lukemisenne on ihan yhtä tärkeää ja merkityksellistä! Itsekin ajattelin tänä iltana ottaa omat lapseni kainalooni, nuuhkia heidän tukkaansa ja nauttia siitä, että vielä hetken he ovat niin pieniä, että olen heille ainakin puoli maailmaa. Ellei sitten lasten isä ehdi ensin. Onhan nyt isien iltasatuviikko! #isieniltasatuviikko

Haastamme kaikki Suomen miehet lukemaan lapsille!

Haastamme kaikki isät ja miehet lukemaan lapsille Miesten viikolla 5-11. marraskuuta osana Suomen Vanhempainliiton järjestämää Kiedo meidät tarinaan -kampanjaa, jossa Tartu tarinaan -hankekin on mukana. Erityisesti kannustamme isiä lukemaan iltasatuja. Jaa lukuhetkesi myös sosiaalisessa mediassa hästägillä #isieniltasatuviikko ja näytä näin esimerkkiä muille! Voit myös haastaa mukaan lukutalkoisiin kenet tahansa isän tai miehen! Kaikkien Miesten viikolla hästägiä #isieniltasatuviikko käyttäneiden kesken arvomme maanantaina 12. marraskuuta muun muassa syksyn uutuuslastenkirjoja. 

Lisätietoja Miesten viikkoon liittyvästä Kiedo meidät tarinaan -kampanjasta ja päivittäisistä miesten lukemista saduista, joita voi seurata netin kautta löydät täältä. Mukana satuja lukemassa muun muassa Jypin pelaajat Juuso Vainio, Eetu Laurikainen ja Mikko Kalteva! Lähde siis sinäkin mukaan, nyt on #isieniltasatuviikko!

Mukana livelukulähetyksiä kanssamme Miesten viikolla tekemässä ovat Lukumummit ja -vaarit. Päivittäiset lähetykset arkisin klo 9 (erityisesti päiväkodeille) ja klo 10 (erityisesti alakouluille) sekä iltasatulähetykset klo 19! Tervetuloa jakamaan yhteinen lukuilo!