Avainsana: kirjasto

Isä, olisiko tänään hyvä päivä lukea?

Posted on by Suvi Ylönen

Mitä sitä voisi lukea?
Maailmassa on niin paljon kirjoja!
Jos valittu ei sitten kiinnosta,
täytyykö aloittaa toinen kirja ihan alusta?
Entä pitääkö koko kirja lukea
eikö voida katsoa vain kuvia
tai saako edes vähän yli hyppiä ja huijata?
”Voisitko iskä tänään vähän lukea?”
Pyytää pieni nalle kainalossa iltasatua.
Kohta ne juoksee jo pitkin kyliä,
vielä hetki aikaa on tarjota syliä.

On ollut ilo tavata monta isää, joille iltasatu tai muu yhteinen lukuhetki lapsen kanssa on kiinteä osa arkea. Vielä hienompaa on ollut ehkä huomata se, että näissä kohtaamisissa ei olla puhuttu lukemisen hyödyistä, vaan siitä, mitä kaikkea yhteinen lukuhetki antaa isälle! Kuten Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto totesi, hyvän lastenkirjan parissa viihtyvät sekä lapset että vanhemmat ja lukuhetki palkitsee molemmat! Vaikka lapselle lukeminen vaatiikin väsyneenä tai arjen kiireessä tietoisen päätöksen, on lopputulos usein enemmän kuin osiensa summa. Ne isät, jotka lukevat lapsilleen, tekevät sitä siksi, että se on oikeasti kivaa!

Tällä viikolla lukevan miehen mallia Kiedo meidät tarinaan -kampanjassa ovat näyttäneet Antti Niskanen, Eetu Laurikainen, Otto Virkkula, Juuso Vainio, Tuomas Kurttila, Mikko Kalteva ja Henri Halkola lukutuokioilla sekä Taneli Kärmeniemi, Marko Lamminmäki, Jouko Huttunen ja Timo Koivisto kertomalla omasta arjestaan ja tavoistaan lukea. Sen lisäksi, että Tarinatiimi kiittää teitä, haluan välittää teille kiitoksen myös lapsilta: Se, mitä teitte, on ollut hienoa ja merkityksellistä! Olen kuullut useammakin palautteen, kuinka lukutuokioissa on ollut vain yksi huono puoli; ne ovat olleet kuulemma liian lyhyitä! Olemme tehneet kaikista viikoin tuokioista nyt soittolistan YouTubeen, joten sieltä löytyy nyt pari tuntia tarinointia. 

Toivomme kuitenkin, että kampanja olisi herättänyt myös ne isät ja miehet, jotka eivät vielä jostain syystä lue joko omalle tai vaikkapa sukulaislapselle! Vaikeinta on ehkä aloittaa, löytää se hetki tarttua kirjaan ja oma tapansa lukea. Osalle lukeminen on helppoa, vaikkapa omasta lapsuudesta saadun mallin kautta. Mutta kaikille se ei ole ollut sitä, osalle lukeminen vaatii hieman aikaa, vaivaa ja opettelua. Se on kuitenkin mahdollista, juuri Sinä pystyt siihen! Tietäsi helpottaaksemme olemme keränneet tämän viikon esimerkkiä näyttäiden isien vinkkilistan.

Isien vinkkilista lukemiseen

  • Lue sellaista kirjaa, mistä myös itse pidät! Esimerkillä ja omalla innostuksellasi on valtava voima! (Jos et tiedä, mistä kirjasta aloittaisit, katso alta lista miesten suosittelemista kirjoista!)
  • Jo ihan pienelle vauvalle voi lukea! Lue ääneen vaikka sanomalehteä tai Bilteman kuvastoa, kunhan luet!
  • Kirjasta on moneksi! Se sopii hetkiin, jolloin olisi tärkeää rauhoittua (kuten iltaan) tai jolloin täytyisi malttaa hetki odottaa. Kokeile, jos et usko!
  • Tee lukemisesta tapa ja päätä, että vaikka joka ilta luetaan hetki, pienikin, oli mikä oli!
  • Lukeminen johtaa usein mielenkiintoisiin ja oivaltaviin keskusteluihin lapsen kanssa. Jos haluat jakaa tai opettaa lapselle jotakin itsestäsi tärkeää, niin etsi aiheeseen liittyvä lastenkirja!
  • Lukeminen on myös oiva tapa olla lähellä lasta ja se on usein myös lapsille todella tärkeää.
  • Kirjojen avulla voi käsitellä lapsen elämässä tapahtuvia merkittäviä asioita. Oli se sitten mitä tahansa, yleensä aiheeseen kuin aiheeseen löytyy kirja. Kannattaa kysyä kirjastosta (tai googlettaa!)
  • Lukeminen on helppoa, jos itsellä on kokemus siitä, kuinka kivaa oli, kun joku lapsena luki. Jos tämmöistä kokemusta ei ole, niin lukeminen saattaa vaatia vähän opettelua. Se on kuitenkin lapselle niin merkityksellistä, että siihen kannattaa käyttää vähän aikaa ja vaivaa! 
  • Lukeminen on helppo aloittaa vaikka lasten runokirjoista tai kuvakirjoista! Niissä tekstit ovat lyhyitä ja aluksi voi vaikka keskittyä katselemaan pelkästään kuvia.
  • Isän tarjoamalla mallilla on suuri vaikutus lapseen. Jos luet ja näytät esimerkkiä, niin todennäköisesti myös lapsesi innostuu lukemisesta! Ja lukemisella on paljon hyötyjä! Satsaa siis lapsesi tulevaisuuteen.
  • Lukemisen ei tarvitse olla niin vakavaa. Lapsista voi olla hauskaa, jos muutat sanoja tai hassuttelet, ja lapsen tehtävänä on saada sinut kiinni ”huijaamisesta”.
  • Voit ja saat keksiä oman tapasi lukea. 

Osana Kiedo meidät tarinaan -kampanjaa keräsimme miehiltä vinkkejä kirjoista, joita he ovat lukeneet lasten kanssa (ja pitäneet siitä!) Tässä kolmen kärki ja muutama vinkki vielä siihen päälle:

Isien kirjavinkit

  1. Ykköspaikan veivät Mauri Kunnaksen  kirjat! Mauri Kunnaksen kirjoista löytyy paljon katseltavaa ja monenlaisia tarinoita. Herra Hakkaraisen etsiminen jokaiselta aukeamalta kuuluu lukukokemukseen! Valitsemalla lukuhetkeen jonkin kuvakirjan Kunnaksen laajasta tuotannosta, ei valinta voi mennä pieleen!
  2. Kakkospaikan isien kirjavinkkauksessa vei Tatu ja Patu-kirjasarja. Nämä naurattavat usein sekä lasta että isää, mikä ei ole ollenkaan huono asia!
  3. Jos kirjan kannessa lukee Risto Räppääjä, niin yleensä myös tällöin huumori on taattua. Risto Räppääjä -kirjat veivät siis tässä kilpailussa pronssimitalin.
  4. +++ Muita kirjasarjoja, joita erityisesti isät tykkäävät lukea: Siiri-kirjat, Maukka ja Väykkä, Kapteeni Kalsari, Mikko Mallikas, Miina ja Manu sekä Pekka Töpöhäntä.
  5. Vinkki vitonen, seuraavan lapsen kanssa luettavan kirjan voi valita yllä olevasta listasta tai sitten voi vaikka piipahtaa lapsen kanssa kirjastossa ja antaa joko lapsen valita kirjan tai valinnan voi tehdä yhdessä! Tärkeintä on, että lukee, tosin lukuhetki on itselle mielekkäämpi, mieluisampi ja todennäköisemmin toistuva, jos valitsee kirjan, jonka parissa myös itse viihtyy.

Ihanaa isänpäivää kaikille Suomen isille!
toivottaa Tarinatiimi

Isät lukijoina: Lapselle lukeminen palkitsee sekä lapsen että lukijan!

Posted on by Suvi Ylönen

Jyväskylän kaupunginjohtaja Timo Koivisto lukee iltaisin saadakseen ajatukset irti työstä. Myös lapsille lukeminen kuuluu jokaiseen päivään.

Kaupunginjohtaja Timo Koivisto, Jyväskylä


Timo Koiviston lapsuudenkodissa lukemista arvostettiin, kotoa löytyi paljon kirjoja ja lapsille luettiin joka ilta. Perheen kolme poikaa opetettiin jo varhain lukemaan ja Timo Koivisto lapsuusmuistoihin kuuluukin, kuinka äidinkielen lehtorina ja lukion rehtorina työskennellyt isä opetti häntä Aapisen avulla. Omat lapsuuden suosikkikirjat olivat S.E. Hintonin seikkailukirjat ja Koivisto muistelee myös sitä, kuinka äiti luki hänelle jännittävää Ruohometsän kansaa. Ensimmäinen luettu aikuisten kirja teki vaikutuksen, kun Koivisto luki Väinö Linnan Tuntemattoman sotilaan. – Olin silloin ehkä 8. tai 9. luokalla ja se oli vahva kokemus. Ajattelin, että voiko tämmöisiäkin kirjoja olla olemassa.

Lapsuudenkodin lukuympäristö on siirtynyt myös Timo Koiviston oman perheen käytännöksi. – Luemme joka ilta nuoremmalle pojallemme, joko minä tai vaimoni, hän kertoo, – joskus 10-vuotias poikani lukee meille, mutta joka tapauksessa lukeminen kuuluu jollain tapaa jokaiseen iltaan.

Myös omalta yöpöydältä löytyy aina jokin kirja, tällä hetkellä Tommi Kinnusen Pintti-kirja lähenee loppuaan, sitä ennen Koivisto luki suosikkikirjailijansa Jari Tervon teoksen Aamen. Koivisto kuvaileekin itseään aktiiviseksi lukijaksi ja lukemista toimivaksi tavaksi rentoutua iltaisin ennen nukkumaan menoa. Isänpäivälahjaksi on paketissa odottamassa kirja, ja jos lukeminen meinaa loppua, niin Koivisto vierailee kirjastossa. Sieltä on löytynyt kirjoja myös lapsille luettavaksi.

–Parhaat lastenkirjat ovat sellaisia, jotka ovat itsestäkin mielenkiintoisia. Esimerkiksi Tatu ja Patu -kirjoissa ja Mauri Kunnaksen kirjoissa on huumoria ja oivalluksia, jotka viihdyttävät lukijaakin. Hyviä lastenkirjoja on kiva lukea, koska niistä aikuinenkin saa jotain.

Jokailtainen lapsille lukeminen vaatii päätöksen, josta ei Koiviston mukaan tingitä. Joskus se voi olla hankalaa arjen kiireen keskellä, mutta aina luetaan edes vähän. –Puuduttavinta lukeminen on ollut silloin, kun lapset halusivat, että luetaan joka ilta samaa kirjaa, jonka lapsi osasi jo ulkoa! Silloin oli välillä haastavaa jaksaa lukea, Koivisto kertoo.

Mutta siitä huolimatta Timo Koivisto luki. Se, että lukeminen on kuulunut niin kiinteästi Koiviston perheen arkeen, on taannut myös perheen pojille lukuinnon. Kiinnostava kirja saattaa viedä voiton jopa sähköisistä houkutuksista kuten videopeleistä tai YouTubesta. Lapsille luettavat kirjat valitaan mielenkiinnon mukaan, ja niiden pohjalta onkin käyty paljon keskusteluja.

Äidinkielen ja lukemisen merkitys on Timo Koiviston mukaan ehkä vaikea hahmottaa lapsuudessa ja nuoruudessa, hänelle asian tärkeys kirkastui opiskellessa juristiksi. –Oman uran kannalta äidinkielen hallitseminen on kaiken A ja O. Luen työssäni paljon erilaisia tekstejä. Opiskellessani juristiksi ymmärsin, että juridiikkahan on täyttä äidinkieltä. Täytyy ymmärtää lukemaansa, osata tuottaa perusteltuja tekstejä ja argumentoida asiansa sanallisesti.  Timo Koivisto toivookin pojistaan kasvavan aktiivisia ja kriittisiä lukijoita.

 Nykymaailmassa tulee osata tunnistaa myös virheellinen tieto eli olla kriittinen lukija, joka ymmärtää ja sisäistää lukemansa.

Lukemiselle Koivisto antaakin monia merkityksiä. Rauhoittumisen ja yhteisen vuorovaikutuksen lisäksi hän pohtii lukemisen tärkeyttä esimerkiksi mielikuvituksen kehittymiselle ja oman äidinkielen omaksumiselle. Äidinkielen merkitys korostuu hänen mukaansa myös vieraita kieliä opetellessa.

Itse Timo Koivisto toivoisi ehtivänsä lukea nykyistä enemmän. Hänelle joulu- ja kesälomat tarkoittavatkin sitä, että on aikaa tarttua dekkariin ja lukea rauhassa, jopa päiväsaikaan.

Isät lukijoina: “Kirjastot ovat ihmisoikeus!”

Posted on by Suvi Ylönen

Lastentarhanopettaja Otto Virkkulalle on luettu paljon lapsuudessa. Nyt Otto haluaa jakaa innostuksen ja rakakuden kirjoihin sekä työssään että omille lapsilleen. 

Olen Otto Virkkula, kahden lapsen isä ja ammatiltani lastentarhanopettaja. Työssäni olen paljon lasten kanssa. Olen myös hyvin perhekeskeinen ja haluan viettää paljon aikaa lasteni ja vaimoni kanssa. Työminäni ja arkiminäni ovat aika samankaltaiset. Tai oikeastaan olen aina vaan Otto.

Muistikuvani mukaan minulle luettiin varhaislapsuudessa joka ilta pitkälle alakouluun asti. Monesti se oli isä, joka luki. Jos isä ei ollut paikalla, äitini yritti lukea. Äidilläni oli lukihäiriö, joten oli hienoa, että hänkin luki välillä. Luimme monenlaisia kirjoja, aina kansansaduista Aku Ankkoihin. Lastenromaaneista mieleen ovat jääneet esimerkiksi Ronja Ryövärintytär ja Peppi Pitkätossu. Välillä isä keksi itse satuja. Tykkäsin Keke Rosbergista ja isä keksikin Kekestä formulatarinoita. Iskän innostamana olen myös lukenut Jääasema Zebraa. Se oli ensimmäinen “aikuisten kirja”, jonka olen lukenut. Luimme myös paljon tietokirjoja yhdessä. Meillä on edelleen kirjahyllyssä vuoden -56 Pikkujättiläinen.

Olen myös aina tykännyt lukea itse, erityisesti sarjakuvia, koska olen visuaalinen ihmisen. Luen mielelläni klassikoita, koska ajattelen, että niiden on pakko olla hyviä, koska ne ovat siinä asemassa. Haluan valita kirjani tarkasti, siinä pitää olla joku tunne ennen kuin tartun kirjaan. Luen edelleen paljon myös sarjakuvia ja koen, että sarjakuvien arvostus on jälleen nousussa. Tykkään lukea kirjoja, joista olen katsonut elokuvia ja vertailla tarinoita keskenään. Pidän edelleen myös tietokirjoista.

Mielestäni on itsestään selvää, että lapsille luetaan. Kotona päivittäin joko minä tai vaimoni lukee iltasadun. Käymme usein kirjastossa ja luemme myös omia vanhoja lastenkirjoja. Joskus keksin lapsille itse tarinoita. Olemme lukeneet klassikkolastenkirjoja, kuten Astrid Lindgrenin teoksia ja monia muita lastenromaaneja. Esimerkiksi Hassut hurjat hirviöt ja Iso kiltti jätti olivat mukavia kokemuksia. 

Vanhin poikani on nyt 7-vuotias ja olen iloinen, kun lukuinnostus on siirtynyt häneen. Hän lukee myös ääneen pikkuveljelleen.

Mielestäni kirjat tarjoavat monenlaisia näkökulmia maailmaan, avartavat maailmankatsomusta, antavat keinoja oppia ja selviytyä erilaisista ongelmista. Samalla ne rikastuttavat mielikuvitusta ja kerryttävät sanavarastoa. Kirjat ovat hyviä elämän opettajia ja niiden kautta perinteet ja arvot siirtyvät tuleville sukupolville.

Työssäni luen lapsille päivittäin ja rohkaisen lapsia tarttumaan kirjaan. Meillä on lasten saatavilla erilaisia kirjoja, joita lapset saavat tutkia myös oman mielenkiintonsa mukaan. Kirjat ovat päiväkodin arjessa siis koko ajan läsnä. Haluan opettaa, että kirjat tuottavat hyvää oloa ja kirjojen avulla voi myös käsitellä erilaisia tunteita ja oppia uusia asioita. Mielestäni kirjastot ja lukeminen ovatkin suorastaan ihmisoikeus!

Teksti on osa “Isät lukijoina” -juttusarjaa, jossa esittelemme Miesten viikolla 2018 erilaisia miehiä ja isejä lukijoina. 

Lukemattomat vinkit syyslomalle

Posted on by Suvi Ylönen

Keski-Suomessa vietetään parhaillaan ansaittua syyslomaa ja olemme koonneet alle 15 iloista lukuvinkkiä, jota voi kokeilla kotona pienempien tai isompien lasten kanssa! Osassa tarvitaan enemmän mukaan aikuista, osassa taas aikuinen voi auttaa leikit alkuun ja sen jälkeen juoda vaikkapa kupin kahvia rauhassa leikkejä vierestä seuraillen. Ja mikään ei estä jatkamasta leikkejä vaikkapa koko syyslomaviikon tai sen jälkeenkin!

Vinkki 1:

Pitäkää kirjaraati: Valitkaa joka päivälle luettava kirja ja lukemisen jälkeen antakaa sille yhdestä kolmeen tähteä (yksi tähti= kiitos, mutta ei jatkoon, kaksi tähteä=ihan kiva, luetaan joskus uudestaan, kolme tähteä= jee, uusi supersuosikkini!) Mikä kirja on teidän perheen kirjaraadin voittaja?

Vinkki 2:

Käykää kirpparilla etsimässä kirjalöytöjä tai pitäkää kirjavaihtajaiset tuttujen lapsiperheiden kesken.

Vinkki 3:

Lukekaa uudessa ja jännässä paikassa (vaikkapa ulkona tai ruokapöydän alle tehdyssä majassa).

Vinkki 4:

Hakekaa kirjastosta lastenkirja ja lainatkaa sama tarina myös elokuvana (esim. Tatu tai Patu, Supermarsu tai Anneli ja Onneli)

Vinkki 5:

Etsikää kirjoista kivoja kuvia ja ottakaa niistä mallia piirtämiseen tai arvuutelkaa kuvien aiheita esittämällä niitä pantomiimina.

Vinkki 6:

Lukekaa ensin kirja ja keksikää sille sitten itse jatkoa. Esittäkää keksimänne tarina koko perheelle vaikkapa laulamalla tai näyttelemällä.

Vinkki 7:

Ideoikaa kirjan pohjalta yhteinen leikki, jota voi jatkaa koko syysloman (tai sen jälkeenkin).

Vinkki 8:

Tehkää oma kirja: keksikää satu tai tarina, jonka kuvitatte (piirtämällä tai vaikkapa ottamalla kuvia) tai toisinpäin, piirtäkää tai ottakaa kuvia ja keksikää niihin liittyvä tarina. Kootkaa lopuksi kirjaksi!

Vinkki 9:

Tehkää oma lukupesä, kerätkää sinne mukavia kirjoja ja lukekaa niin monta kuin jaksatte! Tai lukekaa sama kirja useamman kerran vaikkapa hassuilta äänillä tai vaihtamalla päähenkilöiden nimiksi oman lapsen nimi.

Vinkki 10:

Kuunnelkaa äänikirjoja silmät kiinni ja kuvitelkaa tarina omassa mielessä! Äänikirjoja löytyy esimerkiksi kirjastosta tai Spotifysta.

Vinkki 11:

Järjestäkää lukuhetki pehmoleluille tai vaikkapa pikkuautoille! (Lapsi voi myös itse “lukea” kirjaa leluille.)

Vinkki 12:

Kutsukaa kaveri kylään, pyytäkää ottamaan mukaan suosikkikirja ja lukekaa porukalla.

Vinkki 13:

Perustakaa leikkikirjakauppa! Laittakaa kaikki lastenkirjat esille ja leikkikää asiakasta ja kirjakaupan myyjää. Tai voitte leikkiä myös kirjastoa!

Vinkki 14:

Valitkaa jokin kirja, jossa on paljon kuvia ja leikkikää arvuutteluleikkiä: jokainen valitsee vuorollaan jonkin yksityiskohdan kirjan kuvasta (mutta ei kerro sitä muille!) ja antaa siitä vihjeitä muille. Leikkiä voi leikkiä myös niin, että arvuuttelijat voivat kysyä kysymyksiä, joihin vastaus on joko “kyllä” tai “ei”:
-“Onko se pyöreä?”
-“Kyllä”,
-“Onko se punainen?”
-“Ei.”
-“Onko se appelsiini?”
-“Kyllä”.
Se, joka arvaa oikein, saa valita uuden yksityiskohdan, jota muut arvuuttelevat.

Vinkki 15:

Rentoudu itsellesi mieluisen kirjan parissa, samalla näytät lapsellesi lukemisen mallia!   

Jakaa yhteinen lukuilo ja osallistutte kilpailuun!

Jakakaa parhaat syyslomalla syntyneet kirja- ja lukuleikit, suosikkikirjanne tai uudet ideat lukuilon toteuttamiseen Instagramissa hästägillä #tartutarinaansyyslomalla lokakuun aikana ja olette mukana arvonnassa, jossa arvomme kaikkien osallistujien kesken syksyn uutuuslastenkirjoja!

Yhteisiä iloisia lukuhetkiä ja mukavaa syyslomaa toivottaen,
TarinaTiimi


5 vinkkiä (paluu)muuttoon kirjaston käytäville (myös lapsi kainalossa)

Posted on by Karoliina Vallipuro

Lapsuudessani meidän kylän kirjasto oli mielestäni hauska ja vähän jännittävä paikka. Vanhaan teollisuushalliin rakennetussa kirjastossa oli korkeat huoneet, isot ikkunat ja loputtomat hyllyt täynnä erilaisia kirjoja. Käytävä tuntui tosi pitkältä ja hauskuutin itseäni selailemalla aivan perimmäisten nurkkien kirjoja. Jossain vaiheessa aikuisikää kirjastossa käyminen alkoi tuntua oikeasti jännittävältä – ja tällä kertaa ei-mukavalla tavalla. Hävetti, sillä lainat myöhästelivät herkästi ja maksuja oli kertynyt. Kirjojen lainaaminen alkoi tuntua siinä määrin raskaalta, että se jäi.

Pari vuotta sitten muutin uudelle asuinalueelle ihanan kirjaston äärelle ja silloin päätin että nyt palaan takaisin kirjastoon ja selvitän mikä tässä mättää. Ja tällä kertaa onnistuin! Lapsen syntymän myötä kirjaston käyttö on vain kasvanut ja siitä on tullut meille yhteinen mukava juttu.

Kirjasto on aivan lyömätön idea – hyllyt täynnä upeaa materiaalia niin lapsille kuin aikuisille, ilmaiseksi! Sitä ei kannata missata. Tässä siis omaan kokemukseen pohjautuvani vinkit kirjastoon (paluu)muuttajille, myös silloin kun mukana on lapsi.

1. Netissä voit hoitaa lähes kaiken!

Nykyään kirjaston nettisivuilla voi hoitaa omilla tunnuksillaan kaiken: uusia lainat (viisi kertaa jopa!), varata kirjoja (tämä on nykyään ilmaista) ja maksaa maksut. Tunnuksina toimii kirjastokortin numero ja pin-koodi. Pin-koodin saat pyytämällä kirjastosta, jos sinulla ei sellaista vielä ole.

Ja niistä maksuista: eniten hävetti mennä kysymään kirjaston henkilökunnalta, että onko niitä maksuja ja kuinka paljon. Oikeastihan tässä ei ole mitään hävettävää. Kirjaston henkilökunta on siellä meitä asiakkaita varten ja he ovat taatusti nähneet yhden jos toisenkin, jolla on maksuja kertynyt. Jos tämä kuitenkin tuntuu jännittävältä, voi tiskiltä pyytää vaan tunnukset nettiin ja käydä kuittaamassa maksut netin kautta.

Vinkki: Kirjastokortin numeron voi tallentaa esimerkiksi puhelimen muistiinpano-sovellukseen tai lähettää itselleen viestinä. Näin välttyy lompakon kaivamiselta ja näpyttelyltä kun pitkähkö numero on nopea kopioida, jos kirjautuu kirjaston sivuille puhelimella. Turvallisuussyistä pin-koodi kannattaa pitää erillään.

2. Eräpäivämuistutukset saa sähköpostiin

Jos sinulla on kirjaston tiedoissa sähköpostiosoite, saat lainojesi eräpäivämuistutukset sähköpostiisi. Kirjastoihin on mahdollisuus palauttaa kirjoja myös palautusluukun kautta aukioloajan ulkopuolella.

Vinkki: Jos ei mitenkään ehdi palauttaa kirjoja määräpäivään mennessä, suosittelen uusimaan lainat netissä (jos niissä ei ole varauksia).

3. Kirjaston henkilökunta on sinua varten!

Kirjaston henkilökunta on aivan mielettömän mukavaa. Taannoin hukkasin erään kirjan enkä ahkerista etsinnöistä huolimatta löytänyt sitä mistään. Menin itku kurkussa pahoittelemaan tilannetta ja kysymään korvausasioista. Sain niin lohdullista ja upeaa palvelua! Eikä korvaushintakaan ollut lopulta päätä huimaava.

Kirjaston työntekijät auttavat mielellään niin lainaamiseen liittyvissä pulmissa ja kysymyksissä kuin etsimään jotain tiettyä kirjaa tai ylipäänsä luettavaa. He ovat oman alansa ammattilaisia ja asiantuntijoita, joita kannattaa todella hyödyntää!

Vinkki: Jos jotain tiettyä kirjaa ei löydy omasta lähikirjastosta, sen voi varata netistä omaan kirjastoon. Saat tekstiviestin, kun kirja on noudettavissa. Helppoa ja ilmaista!

4. Lapselle saa oman kirjastokortin

Alle 15-vuotias saa oman kirjastokortin maksutta huoltajan suostumuksella. Vanhemman maksuja tai korttia ei tarkasteta tässä yhteydessä, joten jos haluat lainata lapsellesi kirjoja, myös lapselle saa oman kortin. Jos oma tai lapsen kortti on hukkunut, uusi kortti maksaa 2 euroa.

Vinkki: Lapselle ei kerry lastenkirjoista myöhästymismaksuja, vaikka kirjoja ei aina muistaisikaan palauttaa ajoissa!

5. Elämän äänet ovat sallittuja myös kirjastossa!

Minuun on iskostettu vahvasti se, että kirjastossa pitää olla hiljaa ja kuiskailla. Nykyään monissa kirjastoissa on merkitty hiljaiset tilat, jotka on tarkoitettu työskentelyyn ja hiljaisuuteen. Toki kirjastossa ollaan rauhassa, ei juosta ja huomioidaan muut asiakkaat, mutta normaalilla äänellä puhuminen on täysin sallittua. Jos lapselle tulee itku tai harmi, niin sekin on täysin luonnollista eikä kirjastosta tarvitse lähteä juoksujalkaa ulos.

Vinkki: Monissa kirjastoissa järjestetään lapsille erilaisia satutunteja. Kannattaa kysyä omasta lähikirjastosta!

Siispä avoimin mielin kirjastoa tutkimaan!

Vierailijan kynästä: Lukemattomat tarinat odottavat lukijaa

Posted on by Suvi Ylönen

kirjoittanut prof. Marja-Kristiina Lerkkanen

Minkä kirjan luit viimeksi? Mitä ajatuksia ja tunteita se sinussa herätti? Odotatko jo seuraavaa hetkeä, jolloin voit tarttua tarinaan uudelleen vai onko sinun vaikea löytää aikaa lukemiselle? Tunnistatko, mistä kiinnostuksesi lukemiseen kumpuaa?

Varhaisilla lukuhetkillä on tärkeä merkitys lukuinnon herättämisessä. Aikuisen lukiessa lapselle jaetaan tunnekokemuksia ja ajatuksia ja lapsen sanavarasto ja maailmankuva laajenee. Se myös innostaa lasta itsenäiseen kuvakirjojen ja tekstien tutkimiseen. Lapset, jotka jo varhaislapsuudessa ovat saaneet lukemisen malleja, kiinnostuvat kirjoista.

Lukeminen vaatii kuitenkin aikaa. Hiljaisia hetkiä, joissa on mahdollisuus keksittyä tarinan äärelle. Antaa mielikuvituksen lentää. Keskustella kirjan tapahtumista. Jakaa yhteinen seikkailu tai hämmästyksen kohteet. Nauttia yhteisesti koetusta hetkestä kirjan äärellä.

Onneksi meillä Suomessa edelleen arvostetaan lukemista, sillä lasten lukutaidon perusta luodaan varhain. Aikuisten omalla esimerkillä ja asenteella lukemista kohtaan on havaittu olevan tärkeä merkitys lapsen kiinnostuksen heräämiselle. Lapselle, jolle on luettu paljon, myös luetun ymmärtäminen on usein helpompaa. Silloin lukuinto syttyy herkemmin, mikä puolestaan johtaa lukijaksi sitoutumiseen ja edelleen taitavan lukijan polulle.

Jotta voi syntyä kiinnostus lukemista kohtaa, kirjoja tulee olla helposti saatavilla. Tartu tarinaan -hankkeessa pyritään edistämään kirjojen pariin pääsemistä. Hankkeen lukuboksit sisältävät paitsi kirjoja selattaviksi ja luettaviksi niin myös vihjeitä siitä, miten tekstejä voi lasten kanssa lukea ja käsitellä niin kotona kuin varhaiskasvatuksessa.

Lisäksi meillä on Suomessa maailman tihein kirjastoverkko, joka mahdollistaa helpon pääsyn kirjojen äärelle. Kirjaston käytön on havaittu olevan yhteydessä ennen kaikkea myönteisiin asenteisiin ja motivaatioon lukemista kohtaan. Säännölliset kirjastokäynnit vanhempien kanssa ovat lapselle arvokkaita yhteisiä kokemuksia. Kirjaston käyttö tarjoaa lapselle paitsi laajan ja monipuolisen kirjatarjonnan, myös ensimmäisiä päätöksenteko- ja itsemääräämismahdollisuuksia. Tämä vahvistaa lapsen osallisuuden ja aktiivisen toimijuuden kokemuksia.

Suomessa on vahva iltasatujen lukemisen perinne. Tutkimushavaintojemme mukaan alle 3-vuotiaiden lasten perheistä 84 prosenttia harrastaa iltasatujen lukemista lähes päivittäin, mutta jo 6-vuotiaille iltasatuja luetaan selvästi harvemmin. Vanhempien ja lasten ajasta kilpailevat nykyään monet asiat. Vielä 3-vuotiaat katsovat enemmän kirjoja kuin televisiota, mutta useammin televisiota kuin kännykkää tai muita mobiililaitteita. Sen sijaan 6-vuotiailla television katsominen on ohittanut kirjojen lukemisen ja erilaisia mobiililaitteita käytetään selvästi enemmän kuin luetaan kirjoja. Vanhemmat voivat ajatella, että kun lapsi oppii itse lukemaan niin hänelle ei tarvitse enää lukea ääneen. Kestää silti vielä melkoisen pitkään, ennen kuin lapsen lukutaito on niin hyvä, että hän pystyy itse lukiessaan seuraamaan kertomuksen monimutkaisia juonenkäänteitä ja nauttimaan lukemastaan. Juuri tässä vaiheessa, kun lapsen oma lukutaito on vasta vahvistumassa, hän hyötyy erityisen paljon ääneen lukemisen hetkistä.

Kaikki lapsen varhaiset lukemiseen liittyvät kokemukset kotona ja päiväkodissa yhdessä selittävät lapsen lukemisen sujuvuutta ja lukuintoa myöhemmin koulussa. Kun vanhemmat kysyvät käytännön neuvoja siitä, kuinka he voisivat tukea lapsensa lukutaidon kehitystä, voisi tuen tiivistää kolmeen keskeiseen toimintoon: (1) Lue lapselle. (2) Lue lapsen kanssa. ja (3) Kuuntele, kun lapsi lukee. Lukiessa syntyy aikuisen ja lapsen välille yhteenkuuluvuuden tunne, joka tuottaa mielihyvää molemmille. Jaettu kokemus kirjan äärellä antaa myös yhteistä keskusteltavaa. Yksinkertaisilla asioilla kuten mukavalla asennolla, kirjan ääreen käpertymisellä ja television ja kännykän sulkemisella saadaan alulle lukemisen rutiineja. Ne edistävät myös lapsen keskittymiskykyä, jota tarvitaan kaikissa oppimistilanteissa. Kun lapsi oppii itse lukemaan, aikuisen kuunteleva läsnäolo kannustaa lasta harjoittelemaan itse. Tartu tarinaan yhdessä lapsen kanssa. Lukemattomat yhteiset seikkailut odottavat.

Kirjoittaja on Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori.